Päästökompensaatio on hiilidioksidi- tai muiden ilmastopäästöjen korvaamista eri keinoin, kuten istuttamalla puita.
Joskus tarvitaan myös ekologista kompensaatiota, jotta hankkeet voidaan toteuttaa vastuullisesti ja elinympäristöstä huolehtien.
Kompensaatio on käsitteenä laaja ja monisyinen. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan erilaisia menettelytapoja, joilla esimerkiksi rakentamisen tai teollisuuden elinympäristölle aiheuttamaa haittaa hyvitetään parantamalla elinympäristön tilaa toisaalla.
– Päästökompensaatiolla puolestaan tarkoitetaan usein rahallista hyvitystä, jolla pyritään kumoamaan aiheutettujen kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksia, kertoo osastopäällikkö Sanna Vaalgamaa Sitowiseltä. Kompensaatio voidaan toteuttaa esimerkiksi rahoittamalla uusiutuvan energian tuotantoa tai puiden istutusta. Tavoitteena on usein hiilineutraalius.
Sitowisen asiantuntijat auttavat löytämään vastuullisia keinoja korvata sekä päästöjä että elinympäristöjen, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen menetyksiä. Ekologista kompensaatiota edeltää aina pyrkimys välttää ja minimoida haittoja.
– Seuraava keino on ennallistaa haitta-alue, ja vasta viimeisenä kompensoidaan ympäristöjen heikentymistä, jota ei voida välttää. Jäännöshaitan kompensaatio on vaihtoehto vain silloin, jos haittoja ei voida estää tai lieventää, Vaalgamaa sanoo.
Sitowisen asiantuntijat auttavat löytämään vastuullisia keinoja korvata sekä päästöjä että elinympäristöjen, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen menetyksiä.
Ilmastokompensaation tulee perustua aina riittävän tarkkaan päästölaskentaan.
– Sitä ennen pitäisi myös selvittää ja toteuttaa muut mahdolliset päästövähennystoimet, esimerkiksi energiakatselmuksen avulla, Vaalgamaa sanoo.
Rakentamisen aiheuttama haitta voidaan hyvittää esimerkiksi suojelemalla, kunnostamalla tai ennallistamalla elinympäristöjä. Tekojen pitää olla harkittuja.
– Esimerkiksi tietyn eläinlajin elinympäristön menetys voi olla mahdollista korvata vain lähialueilla, Vaalgamaa sanoo. Ravinteiden tai hiilen kiertoon liittyvien ekosysteemipalvelujen hyvitys voidaan puolestaan tehdä myös muualla kuin syntypaikalla.
Oikea ajoitus on tärkeää. Rakennushankkeen alle jäävä elinympäristö on korvattava uudella ajoissa, jotta lajisto ehtii siirtyä korvaaville alueille. Varmuuden vuoksi uusia alueita pitäisi tarjota hävitettyjä enemmän.
– Elinaluetta ei voi ensin tuhota ja vasta sitten hyvittää, Vaalgamaa korostaa.
Ennallistamisessa on aina tunnettava alueella elävät lajit, jotta luonnossa suojellaan varmasti sitä, mikä on uhanalaisinta ja arvokkainta.
– Vanhojen metsien korvaaminen on käytännössä mahdotonta, ja siksi niitä pitää suojella siellä, missä niitä on, kertoo Sitowisen biologi Jaakko Kullberg.
Myös erilaiset paahdeympäristöt, kuten soranottoalueet ja hiekkaiset ratojen varret, ovat valtavan tärkeitä monille uhanalaisille ketojen ja harjujen kasveille ja hyönteisille, kuten perhosille.
– Näiden lajien hyväksi on infrahankkeissa tehtävissä paljonkin, sanoo Kullberg.
Esimerkiksi ratojen ja teiden varsilla tulisi suosia alkuperäisiä pintamaita eikä erilaisia vieraita kasvualustoja ja niiden mukana siirtyviä vieraslajeja, kuten lupiinia.
- Jaakko Kullberg, biologi, Sitowise
Kullbergin mielestä kannattaisikin miettiä, miten ja minkälaisia luontoarvoja rakennushankkeessa voitaisiin hyödyttää.
– Esimerkiksi ratojen ja teiden varsilla tulisi suosia alkuperäisiä pintamaita eikä erilaisia vieraita kasvualustoja ja niiden mukana siirtyviä vieraslajeja, kuten lupiinia. Se olisi halvempaa sekä perustamis- että hoitokustannusten kannalta. Niiton tarve vähenisi ja polttoaineiden kulutus pienenisi, mikä näkyisi hiilijalanjäljessä vuosikymmeniä, Kullberg toteaa.
Kompensaatio on osa myös Sitowisen ilmastotekoja. Infra-liiketoiminnan työntekijöiden opintomatkojen matkustuspäästöt kompensoidaan istuttamalla noin 1 400 puuntaimea Etelä-Pohjanmaalle.
– Koska kannustamme tiimejä tekemään osaamista kehittäviä ammatillisia matkoja, haluamme myös kompensoida niistä aiheutuvat päästöt. Korona-aikaan toki moni reissu on jäänyt väliin, kertoo Ympäristö ja kaupunkikehitys -toimialan johtaja Jenni Lautso Sitowiseltä.
Tänä vuonna istutettavat puut sitovat elinkaarensa aikana 340 000 kiloa hiilidioksidia, mikä vastaa autolla 2,4 miljoonaa ajokilometriä tai 2 000 työreissua Helsingistä Ouluun ja takaisin lentäen. Puut istutetaan yhdessä 4H-kerhon Taimiteko-nuorten kanssa.
Kompensaatio on osa myös Sitowisen ilmastotekoja. Infra-liiketoiminnan työntekijöiden opintomatkojen matkustuspäästöt kompensoidaan istuttamalla noin 1 400 puuntaimea Etelä-Pohjanmaalle.
Vastuullinen kompensointi onkin mahdollista monien yhdistysten kautta.
– Ojitettuja soita ennallistetaan esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton Hiilipörssin välityksellä, ja Luonnonperintösäätiö auttaa suojelemaan uhanalaisia ikimetsiä hehtaari kerrallaan, Lautso sanoo.
Päästöjen kompensointi ei koskaan täysin korvaa tehtyä vahinkoa.
– Siksi vastuulliseen toimintaan kuuluvat aina myös oikeat päästövähennykset ja ilmastoteot, kuten uusiutuvan energian käyttö, Lautso sanoo. Parhaimmillaan kompensointi herätteleekin ajattelemaan kestävyyttä laajemmin, sanoo Lautso.
