Punatiilinen hotellikaunotar - The Folks Hotel Vallila

Sitowisen korjaussuunnittelijoiden tiimi on laatinut suunnittelujohtaja Heikki Arosen johdolla rakennesuunnitelmat VR:n yli satavuotiaiden konttori- ja ruokalarakennusten käyttötarkoituksen muuttamisesta hotellikäyttöön.

Helsingissä Vallilassa sijaitsee laaja vanhojen punatilisten rakennusten alue. Siellä on ollut alun perin muun muassa VR:n konepajoja, voimala, ratapiha, varastoja ja toimistoja. Nyt alueesta on kehittymässä monipuolinen kaupunkikulttuurin keskittymä tapahtumatiloineen ja ravintoloineen. Alueelle on rakennettu uudiskohteita, mutta suurin osa konepaja-alueen alkuperäisistä rakennuksista on suojeltuja asemakaavalla.

Yksi alueen helmistä tulee olemaan sinne vuoden 2020 aikana syntyvä boutique-hotelli, nimeltään The Folks Hotel Vallila. Se saneerataan kolmesta VR:n entisestä rakennuksesta: vuodelta 1901 olevasta konttorirakennuksesta, vuosina 1919-1921 rakennetusta ruokala- ja oppilaskoulurakennuksesta sekä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa valmistuneesta toimistosta. Hotelliin tulee 150 huonetta ja sen bruttopinta-ala on 7500 neliömetriä.

Uusvanhan hotellin pää- ja arkkitehtisuunnittelijana toimii Tommi Varis JKMM arkkitehdeiltä, rakennesuunnittelun on tehnyt Sitowise ja rakentamisesta vastaa NCC.

Puupaalujen päällä

Kun Sitowise sai suunnittelun tehtäväkseen helmikuussa 2019, olivat suunnittelun pohjatyöt, kuten rakennuslupa ja kuntotutkimukset, jo valmiina aiemman suunnittelijan jäljiltä.

Tämä on meille hyvin poikkeuksellinen suunnittelutyö, sillä suunnittelu aloitettiin käytännössä saman aikaisesti työmaan aloituksen kanssa”, Aronen sanoo.

Työmaa alkoi helmikuussa 2019 kevyillä puruilla. Purkutyö tehtiin vaiheittain siten, että aina vähintään yksi välipohjataso vakautti kantavia ulko- ja sisäseiniä. Purkutyön aikana rakenteista paljastui kappaholveja.

”Alue on erikoinen, koska kaikki 1900-luvun alkupuolen punatiilirakennukset ovat puupaalujen päällä. Puupaalujen on oltava jatkuvasti kokonaan veden alla tai niissä alkaa lahoamisprosessi.”

Vanhan konttori- ja ruokalarakennuksen puupaalut ovat hyvässä kunnossa, koska he ovat melko syvällä rakennusten kellarikerrosten alapuolella. Muissa alueen saman aikakauden rakennuksissa puupaalujen päät ovat korkeammalla.

Yleensä salaojajärjestelmän tehtävä on pitää rakennuksen pohja kuivana, mutta se ei ole eduksi puupaaluille. Siksi olemme järjestäneet salaojituksen täällä niin, että vesi kulkee imeytyskentän kautta, jolloin se edistää puupaalujen säilyvyyttä. Tämä on myös kaavamääräyksenä”, Aronen sanoo.

Rakennusten puupaalutukset poikkeavat jonkin verran toisistaan. Ruokalarakennuksen puupaalujen varaan on valettu betonilaatta, jonka päälle koko rakennus on tehty. Konttorirakennuksessa on puolestaan puupaalujen päällä perinteinen hirsiarinarakenne, joka on alttiimpi painumiselle.

Hissikuilu vekselipalkin päälle

Uusien hissikuilujen perustukset ovat vaatineet ylimääräistä mietintää.

”Emme lähteneet tekemään puupaalujen sekaan teräspaalutusta, koska se olisi voinut häiritä maaperää ja vanhojen paalujen kantavuutta. Päädyimme ratkaisuun, jossa teimme alapohjaan metrin korkuisen vekselipalkin, joka siirtää hissikuilun kuormat rakennuksen väli- ja ulkoseinän puupaaluille. Puupaaluilla oli vielä ylimääräistä kapasiteettia koska osa rakenteen raskaista väliseinärakenteista purettiin.”

Konttorirakennuksen vanha puinen rossipohja korvattiin samalla uudella betonisella alapohjalaatalla, joka kestää kosteutta paremmin kuin alkuperäinen puualapohja. Vekselipalkki upotettiin uuteen alapohjaan.

Tarkastuksia, suunnittelua ja rakentamista

Rakennusluvassa oli määrätty suunnitelmien ulkopuolinen tarkastus seuraavien osa-alueiden osalta: rakennusrungon rakennusaikainen stabiliteetti, rakennusfysikaalinen ja geotekninen toimivuus.

”Rakennusvalvonta voi tämän tyyppisissä haasteellisissa kohteissa määrätä kolmannen osapuolen tarkastamaan suunnitelmia. Päätyimme toimimaan tarkastajien kanssa niin, että tarkastuksia tehdään sitä mukaa, kun työmaa ja suunnitelmat etenevät.”

Rakenteiden purun aikana tuli jonkin verran yllätyksiä, kuten korjausrakentamisessa on tapana.

”Kun rakenneavauksia tehdään hankkeen selvitysvaiheessa, ne kertovat tilanteen vain kyseisestä avauskohdasta. Esimerkiksi rakenteiden palkkijaot tulevat ilmi vasta, kun kaikki on purettu.”

Kun purkutyöt oli kussakin rakennuksessa tehty, rakennukset laserkeilattiin ja niistä saatiin kohtuullisen tarkat 3D-mallit.

Laserkeilausaineiston perusteella on tarkennettu esimerkiksi välipohjien teräspalkkien sijainnit rakennesuunnittelijan tietomalliin. Tietomalli kertoo puolestaan tuleville rakentajille piilossa olevien rakenteiden paikat sekä koot.

Heikki_Aronen_1166x616.jpg

Kompromissien taidetta

Korjausrakentaminen on Aroselle mieleen, koska siinä on koko ajan keksittävä uusia ratkaisuja sen mukaan, mitä vanha rakennus vaatii.

”Suunnittelijan on osattava arvioida eri aspektit kuten työmaatekniikka, työmaan toimivuus ja talous sekä rakennuksen rakennusfysikaalinen toimivuus ja kantavuus. Kyseessä on koko ajan elävä prosessi, jossa pääsee käyttämään luovuuttaan.”

Tarkkakaan suunnittelu ei ehkäise sitä, että rakentamisen aikana voi tulla uusia toiveita ja tarpeita rakennuttajan tai rakennuksen lopullisen käyttäjän taholta. Niin kävi myös Vallilassa.

”Toimiston katolle rakennetaan anniskeluterassi. Sitä varten tehdään uudet varatieportaat sekä välipohjaan reikä ja ylimääräisiä kannatinpalkkeja, jotta koko terassirakenne voidaan toteuttaa tukineen katolle. Katolla ollut vanha IV-konehuone on pitänyt sijoittaa hieman alkuperäistä pienempään tilaan.”

Kokonaisuutena Aronen näkee projektin jatkuvana eri osapuolten välisenä keskusteluna, jossa tehdään kompromisseja, kun etsitään parasta mahdollista ratkaisua kuhunkin tilanteeseen.

Rakennustöiden kanssa limittyvässä suunnittelussa on keskusteltu tiiviisti muun muassa paloturvallisuudesta, vanhan rakennuksen edellyttämistä materiaaleista ja väreistä sekä äänieristyksistä.

LVIS-suunnittelussa on ollut haasteita, sillä nykyisten IV-kanavien saaminen vanhoihin rakenteisiin ei ole ollut helppoa. Arkkitehdin ja rakentajien kanssa on käyty lukuisia keskusteluja myös siitä, minkälaiset sisäänkäyntikatokset saadaan toteutettua. Siinäkin asiassa syntyi kaikkia tyydyttävä kompromissi.

Teksti ja kuvat: Jukka Nortio