Biologian valitseminen oli looginen päätös
Kiinnostuksestani biologin työtä kohtaan saan kiittää sekä maaseutua ja siellä elämistä arvostaneita vanhempiani, että hyönteisiin perehdyttänyttä lukion opettajaani.
Luonnolla ja sen tuntemisella on ollut merkitystä perheessämme pitkään, koska maataloudesta eläessä ympäröivällä luonnolla ja sen vahvuuksien tuntemisella on suoria vaikutuksia tuloihin. Jo siis ollessani pieni ympärilläni on oltu rohkaisevan kiinnostuneita luonnosta.
Lempilajeihini kuuluu särkkälantiainen. Söötti pieni puskutraktori elelee laiduntavien eläinten lannassa. Se on aiemmin ollut yksi Saaristomeren saarien tyyppilajeja.
Viimeinen ja rytisemällä tullut silaus tuli lukiossa, kun tutustuin hyönteisten loputtomaan monimuotoisuuteen ja jännittävyyteen biologian opettajani kautta. Olin jo etsinyt mm. vesikirppuja, tohvelieläimiä ja karhukaisia mökiltämme ja katsellut niitä omalla pienellä mikroskoopillani, kunnes minulta loppuivat ideat etsittävistä otuksista. Opettaja itse harrasti perhosia, ja hänen kauttaan päädyin tekemään pikkuperhosten genitaalipreparaatteja ja sittemmin hänen rohkaisemanaan aloin kerätä kovakuoriaisia. Höyrähdin koppiksiin niin, ettei seuraavina vuosina tarvinnut pohtia tylsyyttä kertaakaan. Sen jälkeen biologian valitseminen oli looginen päätös.
Lempilajejani ovat särkkälantiainen ja kyrmymerimyyriäinen. Ensimmäinen elää hiekkapohjaisilla todella karuilla ja avoimilla laitumilla, ja se on aiemmin ollut yksi Saaristomeren saarien tyyppilajeja. Söötti pieni puskutraktori elelee laiduntavien eläinten lannassa. Kyrmymerimyyriäinen vaatii myös hienoa hiekkaa, mutta laitumien sijaan se elää suolakoilla merenrannalla. Sympaattisen siitä tekee lajin tapa kaivaa hiekkaan tunneleita ja tarkka huolenpito jälkeläisistään, joka on harvinaista kovakuoriaisille.
Jos vastuullisuutta ei huomioitaisi, eivät luonnonystävät voisi toimia tällä alalla mitenkään. Itse kuulun biologina niihin, ja koen kuuluvani tänne.
Koen että pääsen työssäni luomaan uutta
Vastuullisuuden merkitys on urani aikana kasvanut työelämässä. Vielä Sitowiselle tullessani vastuullisuus tuntui olevan vähän kaukana käytännöstä, mutta jo ensimmäisen maastokauden aikana asia on tullut vahvasti esiin. Se näkyy omassa työssäni ihan pieninä valintoina liikennevälineiden valinnoissa projektityössä, mutta myös isompina valintoina tarjousten teossa varmasti riittävän työmäärän arvioinnissa, vastuullisuustyökalun käyttämisessä ja laadunvarmistuksen takaamisessa sekä asiakkaan kanssa kommunikoinnissa. Yksityisellä puolella työskennellessä vastuullisuus konkretisoituu vielä helpommin, koska toimimme itse oman työmme vaatimusten asettajana ja otamme kaikista ratkaisuista vastuun yrityksenä. Jos vastuullisuutta ei huomioitaisi eikä oltaisi tarkkoja työssä niin maastossa kuin toimistolla, niin eivät luonnonystävät voisi toimia tällä alalla mitenkään. Itse kuulun biologina niihin, ja koen kuuluvani tänne.
Vastuullisuus näkyy omassa työssäni ihan pieninä valintoina liikennevälineiden valinnoissa projektityössä, mutta myös isompina valintoina tarjousten teossa varmasti riittävän työmäärän arvioinnissa, vastuullisuustyökalun käyttämisessä ja laadunvarmistuksen takaamisessa sekä asiakkaan kanssa kommunikoinnissa.
Koen että pääsen työssäni luomaan uutta luonnon monimuotoisuuden tukemiseksi rakennetussa ympäristössä. Saan tuoda projektien kautta esiin, miten tärkeää elinympäristöjen säilyttäminen on lajeille ja monimuotoisuudelle, ja miten edullisilla käytännön ratkaisuilla voidaan tuottaa hyvää luonnolle. Tuntuu myös, että tässä työssä voidaan huomioida kaikki lajit mukaan lukien hyönteiset, sen sijaan että keskityttäisiin vaikka ainoastaan liito-oravaan. Siihen tarvitaan vain oikeanlaiset asiantuntijat. Viimeisimpänä haasteena on luonnon arvojen muuttaminen numeeriseen muotoon, jotta voidaan tehdä luonnon kannalta parempia ratkaisuja. Toisaalta koen, että pääsen pitämään luonnon monimuotoisuuden puolia siinä, kun pyritään toimimaan samaan aikaan sekä ilmastonmuutoksen että monimuotoisuuden kannalta hyvin.