Kuntien kulutuksen hiilijalanjälki selvitettiin ensimmäistä kertaa

Sitowisen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhdessä kuntien kanssa toteuttamassa hankkeessa laskettiin kuntalaisten kulutuksesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Kulutusperusteisten päästöjen laskenta tehtiin ensimmäistä kertaa Suomessa vertailukelpoisesti suurelle joukolle kuntia. Hankkeeseen osallistui yhteensä 15 kuntaa ja kaupunkia.

Laskenta osoitti, että ruoan ja erilaisten ruokapalveluiden kulutuksesta aiheutuu merkittävä osa kulutuksen kasvihuonekaasupäästöistä. Ruoka muodostaa keskimäärin lähes neljäsosan kuntalaisen kulutuksen hiilijalanjäljestä.

– Tulokset auttavat näkemään, mistä kaikesta päästöjä aiheutuu ja millä sektoreilla meillä on eniten tehtävää, sanoo pilottihankkeeseen osallistuneen Espoon kaupungin kehittämispäällikkö Sanna Rönkkönen.

Kattavampi kuva kuntalaisten päästöistä

Tuotteita ja palveluja kulutetaan usein eri paikassa kuin missä ne tuotetaan. Puhuttaessa kuntien kasvihuonekaasupäästöistä tarkoitetaan usein alueellisilla päästölaskentamalleilla laskettuja kasvihuonekaasupäästöjä. 

Alueelliset päästölaskentamallit kattavat pääsääntöisesti kunnan energiankulutuksesta ja jätehuollosta aiheutuvat päästöt sekä muut kunnan maantieteellisellä alueella tapahtuvat päästöt. Esimerkiksi tehtaan päästöt kohdentuvat sinne, missä tehdas toimii.

Kulutusperusteisessa mallissa arvioidaan, millaiset päästöt esimerkiksi Äänekoskella tuotettu paperi aiheuttaa Espoossa, jossa tuote kulutetaan. Sitowisen ja Luken laskentamallissa päästöt on jaettu neljään osa-alueeseen: energiankulutus ja rakentaminen, liikkuminen, ruoka sekä tavarat ja palvelut.

– Alueelliset ja kulutukseen perustuvat laskentamallit eivät ole toisiaan poissulkevia. Molempia tarvitaan, jotta saadaan kattavampi kuva kunnan ja kuntalaisten toiminnan aiheuttamista päästöistä, sanoo Sitowisen asiantuntija Emma Liljeström.

Ruokasektorin laskelmat perustuvat S-ryhmältä saatuun aineistoon ja pitkäaikaiseen tutkimustyöhön. Kaupparyhmä luovutti Lukelle tutkimuskäyttöön kattavat tiedot elintarvikkeiden toteutuneesta myynnistä tuoteryhmittäin ja kunnittain. 

Myyntitiedot suhteutettiin kunnan väestöön, ja tietoja täydennettiin ateriapalvelujen kautta tapahtuvalla ruoan kulutuksella. Sitten tiedoista määritettiin pääraaka-aineittain kuntakohtaisesti ruokailun ilmastopäästöarvio, joka perustuu Luken pitkään tutkimustyöhön aiheessa.

Vaikka erot kuntien välillä eivät olleet suuria, tuloksissa nousee esille se, että suurimmassa kaupungeissa päästöt olivat hivenen muita pienempiä. Taustalla näkynee esimerkiksi kasvipohjaisen syönnin lisääntyminen. 

Ennen suurempien johtopäätöksien vetämistä olisi tärkeä toistaa laskenta parin vuoden päästä uudella aineistolla.

Erikoistutkija Juha-Matti Katajajuuri, Luonnonvarakeskus

– Joka tapauksessa ruokasektorin päästöt ovat tyypillisesti jonkin verran pienemmät silloin, kun kulutetaan vähemmän lihaa ja lihajalosteita. Kunnasta riippumatta esimerkiksi punaisen lihan, erityisesti naudanlihan kulutusta tulisi korvata vielä lisää valkoisella lihalla ja kotimaisella luonnon kalalla ja kasviperäisellä ravinnolla, jotta päästöjä saataisiin vähennettyä.

Kunnat voivat vaikuttaa suoraan esimerkiksi siihen, miten ruokasektorin päästöjä syntyy kunnan järjestämissä ateriapalveluissa.

– Espoon tytäryhteisö Espoo Catering tekee vastuullisuustyötä ateriapalveluissa kaikilla tasoilla. Tätä työtä tulee jatkaa ja kehittää edelleen myös näiden uusien tietojen pohjalta, Espoon kaupungin kehittämispäällikkö Niina Nousjärvi sanoo.

Hiilijalanjäljessä eroa kuntien välillä

Kuntalaisen hiilijalanjälki oli keskimäärin noin 8,7 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (t CO2-ekv./asukas). Viidentoista kunnan vertailussa pienin hiilijalanjälki oli järvenpääläisellä, noin 7,7 tonnia CO2-ekv. vuodessa. Suurimmat kulutuksen päästöt olivat Hämeenlinnassa (9,4 t CO2-ekv.) ja Helsingissä (9,2 t CO2-ekv.).

Kulutusperusteisessa päästövertailussa suuressa kaupungissa asuminen ei välttämättä ole ilmastoystävällisempää kuin pienessä kunnassa. Esimerkiksi tavaroiden ja palveluiden kulutuksen asukaskohtaiset päästöt olivat suurimmat Helsingissä ja Espoossa ja pienimmät Joensuussa sekä noin 10 000 asukkaan Iissä.  

Emma Liljeströmin mukaan tavaroiden ja palveluiden päästöjen osalta tuloksiin liittyy epävarmuutta. Laskennassa on eritelty yksityinen ja julkinen kulutus, ja siinä on hyödynnetty kuntakohtaisia tietoja asuntokuntien menoista ja kuntien hankintamenoista. Tavaroiden ja palveluiden päästölaskennassa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen tavaroille ja palveluille tuottamia keskipäästökertoimia.

– Laskennassa on epävarmuutta, sillä on mahdotonta jäljittää jokainen kuntalaisten hankkima tavara. Kuntien tulokset ovat kuitenkin keskenään vertailukelpoisia, Liljeström sanoo.

– Vaikuttavampien päästövähennyskohteiden löytämiseksi tulisi pureutua espoolaisten kuluttamien tavaroiden ja palveluiden päästöihin vielä tarkemmalla tasolla. Näin voimme löytää vaikuttavimmat kohteet, joissa Espoossa voidaan toimia aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjunnassa, Niina Nousjärvi kommentoi.

Päästölaskennasta työkalu kuntien ilmastotyöhön

Energiankulutus ja rakentaminen oli lähes jokaisessa kunnassa suurin päästölähde. Sektori sisältää sähkön- ja kaukolämmön kulutuksen, öljy-, maakaasu- ja puulämmityksen sekä rakentamisen päästöt. 

Kaukolämmöstä aiheutuvat päästöt ovat tyypillisesti suuria kunnissa, joissa kaukolämmön tuotannossa hyödynnetään fossiilisia polttoaineita, kuten kivihiiltä tai öljyä. Rakentamisen päästöihin puolestaan vaikuttavat laskentavuonna rakennettujen uudisrakennusten määrä.

Hankkeessa saatiin uutta tietoa myös liikenteen päästöistä. Laskennassa arvioitiin kuntalaisten ajamista henkilöautoliikenteen kilometreistä aiheutuvia päästöjä huolimatta siitä, minkä kunnan alueella ajo tapahtuu. Laskenta eroaa alueellisesta laskennasta, jossa kaikki kunnan alueella syntyvät henkilöautoliikenteen päästöt kohdistuvat kuntaan, vaikka päästöjen aiheuttajat olisivat ulkopaikkakuntalaisia. 

Tulosten perusteella liikkumisen hiilijalanjälki on pienin suurissa kaupungeissa, joissa on yleensä toimiva julkinen liikenne. Päästöiltään suurimmissa kunnissa liikkuminen nojaa todennäköisesti enemmän yksityisautoiluun.

Sitowise ja Luke kehittävät laskentamallista palvelua, johon kaikki halukkaat kunnat voivat jatkossa liittyä. Säännöllisesti toistettava päästölaskenta auttaa hahmottamaan, miten kulutuksen päästöt kehittyvät ja miten niihin voidaan vaikuttaa.

– Melkoinen pohjatyö on nyt tehty. Uskon, että kaikilla toimijoilla on yhteinen huoli kulutuksen ilmastotaakasta ja tahtotila päästöjen vähentämiseksi, sanoo Katajajuuri.

Hanketta rahoittivat siihen osallistuneet kunnat sekä Kestävä Lahti -säätiö. Laskentamallia on kehitetty osana Euroopan ympäristöpääkaupunkivuotta.

Tiedustelut:
Emma Liljeström
emma.liljestrom@sitowise.com
p. 040 549 7875
Asiantuntija, projektipäällikkö
Ympäristövaikutukset ja vastuullisuus
Sitowise