Sitowisen liikennesuunnittelun asiantuntija Venla Salomaa tutki ja kehitti suunnitteluprosessin vuorovaikutusta osana diplomityötään.
Kaupunkisuunnittelun vuorovaikutuksessa on kyse sosiaalisesti kestävämpien yhdyskuntien edistämisestä ja toisaalta ihmisten oikeudesta osallistua heitä ja heidän elinympäristöjään koskevaan päätöksentekoon. Suunnitteluprosessien vuorovaikutus oli kiinnostanut minua jo pitkään ennen diplomityöaiheen valitsemista, sillä kokemuksieni mukaan järjestettyihin tilaisuuksiin olivat usein tyytymättömiä sekä osalliset että itse suunnittelijat.
Omia havaintojani tukivat monet eri tutkimukset, joiden mukaan haasteet liittyivät esimerkiksi vuorovaikutuksen oikea-aikaisuuteen, suunnittelijoiden ja osallisten väliseen luottamuspulaan sekä kerätyn osallistiedon satunnaiseen hyödyntämiseen suunnitteluprosessissa. Onkin hyvä huomata, että näillä on usein suoria vaikutuksia suunnittelun hyväksyttävyyteen.
Diplomityöprosessin aikana pääsin kehittämään ratkaisuja suunnittelun vuorovaikutuksessa tunnistettuihin haasteisiin yhdessä muiden kaupunkisuunnittelun asiantuntijoiden ja alan arvostettujen tutkijoiden kanssa Aalto-yliopiston älykaupunkeja kehittävässä FinEst Twins for Smart Cities -hankkeessa. Kehitystyö tapahtui kahdessa Espoon yleiskaavoituksen vastaamassa oikeusvaikutuksettomassa suunnitteluprosessissa, Viiskorpi-Kalajärven maankäytön tarkastelussa ja Viiskorven kaavarungossa.
Kehittämisen lähtökohdaksi valikoitunut prosessisensitiivinen lähestymistapa kannusti minua tarkastelemaan suunnitteluprosessia kokonaisvaltaisena vuorovaikutteisesti tuotettavan tiedon prosessina. Tämän näkökulman sisäistämisen tuloksena ymmärsin, että toimintatapojamme on muokattava laadukkaamman vuorovaikutuksen ja suunnitteluprosessien varmistamiseksi.
Kehittämisen tuloksena syntyi vuorovaikutuksen jatkumo (kuva 1), joka integroi vuorovaikutuksen ja siitä saatavan osallistiedon vahvasti osaksi suunnitteluprosessia. Vuorovaikutuksen jatkumolla on tarkoitus varmistaa, että kertynyt osallistieto rakentuu, virtaa ja tulee hyödynnetyksi suunnitteluprosessin eri vaiheissa ja jopa eri suunnitteluprosesseissa. Jatkumon edistämisen tukena hyödynnettiin ja kehitettiin monia erilaisia digitaalisia työkaluja, tiloja ja menetelmiä.
Tutkin vuorovaikutuksen jatkumoa suunnittelijoiden näkökulmasta ja ilokseni voin todeta, että testattu toimintatapa koettiin varsin toimivaksi ja vuorovaikutuksen laatua monin eri tavoin parantavaksi lähestymistavaksi. Ennen kaikkea oli hienoa huomata, että vuorovaikutuksen jatkumo oli motivoinut suunnittelijoita osallistiedon hyödyntämiseen suunnittelussa ja antanut heille onnistumisen kokemuksia suunnitteluprosessien vuorovaikutuksesta.
Diplomityöni oppeja on jo ehditty soveltaa esimerkiksi Sitowisen Liikenne ja viestintävirasto Traficomille tuottamassa selvityksessä Kestävän kaupunkiliikenteen suunnittelun ja liikennejärjestelmäsuunnittelun yhteensovittaminen. Selvityksessä esitetty Vaikuttavan vuorovaikutteisen liikennejärjestelmäsuunnittelun prosessi kuvaa vuorovaikutuksen jatkumon vaiheita, aiheita ja osallisia kestävän liikennejärjestelmäsuunnittelun prosessissa.
Vuorovaikutuksen ei tarvitse olla projekteissa pakollinen paha vaan aidosti sekä suunnittelijoita, suunnittelua ja osallisia hyödyttävä kokonaisuus. Tähänkin me Sitowisellä tarjoamme parhaat ratkaisut.