Sitowisen kestävän kaupunkikehityksen palvelupäällikkö Eero Puurunen pohtii kirjoituksessaan kuntien ilmastotavoitteita.
Hiilineutraali Suomi 2035, hiilineutraali Uusimaa 2030, hiilineutraali Turku 2029. Hatun nosto päättäjillemme – Suomessa on kunnianhimoisia ilmastotavoitteita valtion tasolta yksittäisiin kuntiin! Meillä on sisäistetty kansainvälisen ilmastopaneelin viesti: aika toimia on nyt.
Kuntien ilmastotavoitteiden tarkempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, että tavoitteissa on vielä hiomista. Hiilineutraaliustavoitteet koskevat nimittäin kunkin kunnan sisällä tapahtuvia toimintoja. Tällaista tarkastelua kutsutaan alueelliseksi hiilijalanjälkilaskelmaksi. Alueellisissa laskelmissa keskiössä ovat yleensä energiankulutuksen ja liikenteen päästöt.
Alueellisesti tarkasteluna sellainen kunta, joka rakentaa paljon ja tuo alueelleen runsaasti rakennusmateriaaleja ja -tuotteita, voi näyttäytyä vähäpäästöisenä. Alueellisesti tarkasteltuna materiaalituotannon päästöt lasketaan tuottajakunnalle. Näin arvioituna raahelaisen päästöt ovat lähes kahdeksankertaiset suhteessa keskimäärisen suomalaisen päästöihin. Raahessa nimittäin sijaitsee valtavasti energiaa kuluttava SSAB:n terästehdas.
Kunnissa on jo herätty tarpeeseen arvioida kaupunkikehityksen ilmastovaikutuksia myös laajemmin.
Jos tarkastelua tehdään taas kulutuspohjaisesti, kuten tehtiin tuoreessa Sitowisen ja Luken toteuttamassa Kulma-laskennassa, syntyvä vaikutelma on hyvin erilainen. Kulutuspohjaisesti arvioituna kunnan energiankulutus ja liikenne edustavat tyypillisesti alle puolta kokonaispäästöistä. Keskiöön nousevat muualta tuodut tuotteet. Rakennusmateriaalien valmistus ja rakennustyö edustavat Kulma-laskelmissa keskimäärin noin viittä prosenttia kaikista päästöistä. Joissain kunnissa osuus on yli kymmenyksen. Kulma-laskelmien tuloksiin voit tutustua tästä.
Mikä pätee kuntatasolla, pitää paikkansa myös yksittäisen asemakaavan tasolla. Jos päästöjä arvioidaan alueellisesti, on tarkastelussa alle puolet kulutuspohjaisista päästöistä. Kuntien hiilineutraaliustavoitteissa on siis aluehankkeen mentävä aukko!
Miten rakentamisen päästöjä sitten voidaan ja tulee huomioida? Lainsäädäntö ei toistaiseksi vaadi kovin paljoa. Uudisrakennuksille hiilijalanjälkilaskelmat ovat tulossa pakollisiksi 2025 ja hiilijalanjäljelle ollaan myös asettamassa katto. Tuleva alueidenkäyttölaki laajentanee arviointivaatimuksia aluetasolle. Kunnissa on jo herätty tarpeeseen arvioida kaupunkikehityksen ilmastovaikutuksia myös laajemmin.
Hiilijalanjälkemme saaminen kestävälle tasolle vaatii kokonaisvaltaista päästöjen arviointia ja vähähiilisten ratkaisujen määrätietoista edistämistä kaikilla sääntelyn, suunnittelun ja toteutuksen tasoilla.
Uraauurtavaa työtä tehdään monella suunnalla. Sitowisen ja yhdeksän kumppanikaupungin yhteisessä AVA-hankkeessa kehitetään parhaillaan selainpohjaista menetelmää asemakaavojen vähähiilisyyden arviointiin. Kehitettävän menetelmä arvioi aluekehityksen kokonaisvaltaisiin päästöjä, huomioiden muun muassa infran ja rakennusten rakentamisesta aiheutuvat päästöt. Tavoitteena on tehdä hiililaskelmien laatimisesta ja vaihtoehtojen vertailemisesta kaavoituksen arkipäivää. AVAa käsitellään mm. juuri julkaistussa YK:n ympäristöohjelman julkaisussa Building Materials and the Climate: Constructing a New Future.
Tampereen kaupunki on puolestaan ottanut käyttöön Sitowisen kehittämän Purkavan täydennysrakentamisen päästöpuntarin, jonka avulla voidaan verrata purkamiseen perustuvia täydennysrakentamishankkeita vaihtoehtoon, jossa olemassa oleva rakennus säilytetään. Maininnan arvoisia ovat myös Turun kaupungin erinomainen "Ohje asemakaavojen ilmastovaikutusten arvioimiseen ja niiden ilmastokestävyyden ennakoimiseen Turussa" sekä Suomen Green Building Councilin Hiilineutraalin rakennetun alueen määritelmä.
Hiilijalanjälkemme saaminen kestävälle tasolle vaatii kokonaisvaltaista päästöjen arviointia ja vähähiilisten ratkaisujen määrätietoista edistämistä kaikilla sääntelyn, suunnittelun ja toteutuksen tasoilla. Tämän rinnalle kaipaamme vahvoja viheralueiden hiilinieluja, joiden kehitykseen maankäytön suunnittelu vaikuttaa myös oleellisesti. Päättäjiltä, kaavoittajilta ja yksityisiltä aluekehittäjiltä vaaditaan nyt yhteisten ilmastotavoitteiden hahmottamista ja niihin sitoutumista.
Päätöksenteon tueksi tarvitaan ketteriä ilmasto- ja luontovaikutusten arviointikäytäntöjä. Ketteryys on arvioinnissa keskeistä ennen kaikkea siksi, että voimme keskittyä alueiden suunnittelussa asian ytimeen: toimivien, turvallisten, viihtyisien ja suorastaan sykähdyttävien alueiden luomiseen!