Ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden heikkeneminen, kaupungistuminen ja viheralueiden kunnossapitoresurssien väheneminen asettavat uusia haasteita viheralueiden suunnittelulle ja kasvillisuuden kestävyydelle kaupungeissa ja taajamissa. Viheralueet ja niiden kasvivalikoima samankaltaistuvat globaalilla tasolla, kun sekä rakentamisen menetelmät että kasvivalikoimat yhtenäistyvät samalla kun paikallisia erityispiirteitä ja kasvilajikkeita jää hyödyntämättä.

Näistä haasteista huolimatta rakennettujen viheralueiden kasvillisuuden tulee vastata ekologisiin, esteettisiin, sosiaalisiin ja toiminnallisiin vaatimuksiin. 2010-luvun urbaani viheralue on usein monikäyttöinen: katutila, puisto tai piha voi toimia oleskelun ja virkistyksen lisäksi myös hulevesien viivytys- ja suodatusalueena sekä kaupungin ekologisen verkoston osana. Kaikki tämä tulisi myös olla taloudellisesti mahdollista toteuttaa ja kunnossapitää. Kasvillisuuden osalta se tarkoittaa mahdollisimman vähällä ylläpidolla selviäviä ja esteettisiä istutuksia.  

Kun luovutaan tavanomaisista massaistutuksista ja kasvien lokeroinnista erillisiin yksilajisiin istutuskuvioihin, avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia kasvillisuuden kestävään käyttöön, ekosysteemipalvelujen tuottamiseen ja paikallisen biodiversiteetin tukemiseen. Dynaaminen kasvillisuus kattaa käsitteenä liukuman intensiivisesti hoidetun, perinteisen kasvillisuuden ja spontaanin, itsestään kehittyneen kasvillisuuden välillä. Se on luonnon kasviyhdyskuntia mukailevaa monilajista ja kerroksellista kasvillisuutta.

Monimuotoisuuden ansiosta dynaaminen kasvillisuus on joustavasti olosuhteiden mukaan muuntuvaa, kestävää, koko kasvukauden ajan vaihtelevaa ja elämyksellistä. Se on myös taloudellisesti tehokasta etenkin pitkällä aikavälillä.

Ruohovartiset kasvit ovat keskeisessä osassa korvaten kasvualustan katteiden käytön. Kerroksellinen ja tiivis istutus ei jätä tilaa rikkakasveille, joten sen hoitoon tarvitaan vain vähän resursseja.  

Dynaaminen kasvillisuus vaatii kasvillisuussuunnittelun katsomista uudesta näkökulmasta. Tavoitteena on ymmärtää suunniteltavan alueen olosuhteet ja luoda lähtölaukaus niihin sopivan, itsenäisesti kehittyvän kasviyhdyskunnan muovautumiselle. Ajattelutavan muutoksen lisäksi dynaamisen kasvillisuuden toteuttamiseen tarvitaan uudenlaista osaamista. Tilaajalta vaaditaan tietoa ja osaamista kokonaisuuden ohjaamiseen. Suunnittelijalta, rakentajalta ja kunnossapitäjältä vaaditaan aiempaa enemmän kasvillisuuteen liittyvää osaamista. Totutusta poikkeavien suunnittelu-, rakentamis- ja kunnossapitokäytäntöjen takia yhteistyötä eri osapuolten välillä on välttämätöntä kehittää, erityisesti tietokatkosten välttämiseksi. Vaikka dynaamisen kasvillisuuden kunnossapito on kevyempää kuin esimerkiksi tavallisten perennaistutusten, liittyy siihen vaatimuksia kunnossapidon jatkuvuudesta ja osaamisesta.

Aiheesta ei vielä ole suomalaista tutkimusta. Suunnittelun ja kunnossapidon menetelmien kehittämiseen tarvitaan laajaa yhteistyötä alalla. Dynaamisesta kasvillisuudesta on kuitenkin jo hyviä kokemuksia Helsingin kaupungin koealueilta. Sitä on suunnitteilla parhaillaan useampaan kohteeseen. Laajimpana suunnittelukohteena Sitowisellä on Helsingin Työpajanpihan ja Tukkutorinkujan runsas kasvillisuus (pääkuvassa).

Viherympäristöliiton opaskirja aiheesta
Lisää aiheesta luvassa syksyllä Viheralan Taimipäivä -seminaarissa