Sitowise toteutti esiselvityksen Helsingin kaupungille Vanhankaupunginkosken länsihaaran padon purkamisen edellytyksistä.
Keväällä valmistunut selvitys oli pääosin tekninen ja vesitaloudellinen selvitys, joka sisälsi padon purkamisen geoteknisten vaikutusten ja selvitystarpeiden tunnistamisen sekä tarpeellisin osin myös luonto- ja muiden vaikutusten ja niiden merkittävyyden tunnistamisen ja jatkoselvitystarpeiden määrittelyn. Selvityksessä tarkasteltiin neljää eri vaihtoehtoa eli skenaariota.
- Selvityksen laatiminen oli erittäin mielenkiintoista ja siihen vaadittiin monialaista osaamista mm. vesienhallinnasta, vesistömallinnuksesta, geotekniikasta, rakennetekniikasta ja vesiluonnosta, kertoo Sitowisen ryhmäpäällikkö Tiina Okkonen.
Työssä tarkasteltiin vesistömallinnuksen avulla eri skenaarioita padon purkamiselle, jotta nähtäisiin niiden taloudelliset ja tekniset vaikutukset Vantaanjoen ympäristössä.
Tutkittavia skenaarioita oli neljä:
Vanhankaupunginkosken pato on holvipato, jota ei ole rakennustavan vuoksi mahdollista purkaa osittain. Kaikki padon purkamisen vaihtoehdot edellyttävät koskiosuuden uudelleen rakentamisen, jotta koskialueesta tulee eri kalalajeille nousukelpoinen. Koskialueen rakentaminen edellyttää kallio- ja maaleikkauksia, kiviainestäyttöjä ja koskialueen rakentamisen luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteiden mukaisesti.
- Patoa ei voi purkaa vain osittain, sillä kiviladonta on tehty ylävirtaan päin kaarevaksi ja niin, että kivet tukeutuvat toisiinsa. Jos pato puretaan, se tulee purkaa kokonaan, Okkonen toteaa.
Selvityksestä käy ilmi, minkä kokoiseen alueeseen purkaminen vaikuttaisi, mitä pitää vielä jatkossa suunnitella ja selvittää ja millaisiin investointeihin tulee varautua. Vesitalouden lisäksi erityisesti rantojen ja vaikutusalueen rakenteiden vakauteen liittyvät kysymykset sisältyivät selvitykseen.
Nykyisellään Vantaanjoen länsihaaran pato ja itähaaran jyrkkyys toimivat heikommin uivien vaelluskalojen nousuesteenä. Kalojen ja muiden lajien lisäksi luontovaikutusten arvioinnissa huomioidaan Vantaanjoen pääuoman status Natura 2000-kohteena.
- Vantaanjoen suojeluperusteina ovat mm. jokiympäristössä esiintyvät vuollejokisimpukka ja saukko, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty. Selvityksen mukaan padon purkamisella on positiivinen vaikutus Vantaanjoen hydrologis-morfologiseen muuttuneisuuteen, vaelluskalojen nousuun kutemaan Vantaanjokeen ja siten myös poikasmääriin. Kalojen määrän lisääntymisestä ja vapaammasta liikkumisesta hyötyvät todennäköisesti myös saukot ja kaloja väli-isäntinään käyttävät vuollejokisimpukat. Vanhankaupunginpadon purku edistää vesienhoidon tavoitteiden toteutumista mm. turvaamalla vaelluskalojen lisääntymisen ja vesieliöiden vapaan liikkumisen ja nostaisi Vantaanjoen kalataloudellista merkitystä, Sitowisen vesistöasiantuntija ja biologi Sanna Korkonen sanoo.
Pato voidaan purkaa merkittävästi vähemmillä vaikutuksilla, jos nykyinen vedenpinnantaso säilytetään pohjapatojen avulla.
- Padon purkamisen teknisiä ja taloudellisia vaikutuksia tutkittaessa tuli ilmi, että skenaarion 2 mukainen tilanne aiheuttaisi erittäin suuria riskejä rantojen ja reittien vakaudelle, sekä rakennuksille ja rakenteille. Vaikutusalueella on satoja rakennuksia sekä useita siltoja, ja skenaarion kustannusvaikutuksen on arvioitu olevan vähintäänkin yli 10 miljoonaa euroa. Skenaarioiden 3 ja 4 geotekniset vaikutukset ovat selvästi vähäisempiä, minkä takia niiden kustannusvaikutuksetkin pysyvät maltillisempina, noin 1,5–2 miljoonassa eurossa, Okkonen kertoo.
Vanhankaupunginkosken Länsihaaran nykyinen pato on rakennettu vuonna 1874 vedenoton ja vesivoimalan tarpeisiin.
Esiselvitys auttaa arvioimaan, millaista jatkosuunnittelua ja investointeja padon purkaminen vaatisi. Helsingin kaupunkiympäristön toimiala vie loppuun Vanhankaupunginkosken padon ympäristöhistoriallisen selvityksen laadinnan ja jatkaa padon purkamisen tarkempaa selvittämistä.