Lahden kaupungintalossa huokuu Harry Potter -tunnelma

Eliel Saarisen suunnittelema ja vuonna 1912 valmistunut rakennus sijaitsee Lahden keskustassa. Sitowise on vastannut peruskorjauksen akustiikkasuunnittelusta ja paloteknisestä suunnittelusta. Kaupungintalon on määrä valmistua käyttöön kevään aikana.

Kohde on suojeltu, joka on tuonut omat haasteensa akustiikan suunnitteluun ja toteutukseen. Osaan huoneista ei esimerkiksi suojelun vuoksi voitu tehdä akustiikkaa parantavia toimia.

- Vaikka rakennuksen kaikissa osissa emme pystyneet huoneakustiikan osalta tekemään muutoksia, niin suojelun asettamien reunaehtojen puitteissa pyrimme löytämään parhaat mahdolliset ratkaisut, kertoo Sitowisen akustiikan projektipäällikkö Miikka Valtonen.

Kohde on todella upea sisältä ja ulkoa. Kaupungintalon tornin hienot vanhat portaat toivat mieleen Tylypahkan linnan Harry Potterista.

Miikka Valtonen, Sitowise

Vanhassa rakennuksessa huokuu Harry Potter -tunnelma

Akustiikan osalta projekti lähti käyntiin kohdevierailulla, jossa päästiin tutustumaan vanhan rakennuksen eri osiin.

- Kohde on todella upea sisältä ja ulkoa. Kaupungintalon tornin hienot vanhat portaat toivat mieleen Tylypahkan linnan Harry Potterista, Valtonen muistelee.

Korjauskohteissa lähtökohtana on, että akustisia olosuhteita ei heikennetä, minkä takia kohteessa tehtiin lähtötietomittaukset. Näin alkutilanne on dokumentoituna, ja tarvittaessa, kun loppumittaukset on tehty, voidaan verrata tilannetta ennen ja jälkeen. Samalla lähtötietomittaukset toimivat suunnittelun tukena, jotta voidaan suunnitella parannuksia esimerkiksi ääneneristykseen tai tilan kaikuisuuteen.

- Osassa huoneita akustiikka ei ollut toimiva esimerkiksi kokoustamiseen. Peruskorjauksen yhteydessä välipohjat avattiin ja puhdistettiin alkuperäisestä, yli sadan vuoden takaisesta, täytemateriaalista. Tällöin on riskinä, että ääneneristys heikkenee, ellei välipohjien avausta ja ummistusta oteta huomioon akustiikkasuunnittelussa.

Kaupungintalon talotekniikan uusimisen myötä myös akustiikkaa sen ympärille piti katsoa. Uutena on ollut myös sisäpihan kattaminen tapahtuma-alueeksi.

- Sisäpihan akustiikkaa on mietitty. Nyt ääni menee suoraan ylös, eikä sieltä palaa, mutta kate muuttaa tilanteen. Mittasimme myös sisäpihan ja rakennuksen kaupunginhallituksen käytössä olevan kokoustilan välisen ulkoseinän ääneneristävyyden. Näin varmistettiin, että kokouksia pystytään järjestämään, vaikka sisäpihalla olisi tapahtuma, ja toisaalta että kokoustilasta ei luottamukselliset keskustelut kantaudu sisäpihan puolelle, Valtonen kertoo.

Sisäpihan katteessa käytetään rei’itettyä kuparipeltiä vaimentamaan ääntä, sillä esille jäävään ulkoseinään ei pystytä lisäämään vaimennusmateriaalia.

Suojelun näkökulmat haastoivat pohtimaan normaalista poikkeavia paloteknisiä ratkaisuja

Rakennuksen suunnitteluvaiheessa oli iso pohdinta, miten sisäpuolen tiloja voidaan paloteknisessä mielessä parhaiten suojella sekä turvallisuuden että museollisen suojelun näkökulmasta. Avain tähän löytyi varustamalla rakennus automaattisella sammutuslaitteistolla. Se antoi vapautta olla muuttamatta mm. katetun sisäpihan ja vanhan ulkoseinän välisiä ikkunoita palolaseiksi, mikä olisi vaikuttanut niiden sisä- ja ulkopuolen ulkonäköön.

- Hanke oli paloteknisen suunnittelun mielessä haastava, mutta palkitseva kuten yleensä aina vanhoissa peruskorjattavissa rakennuksissa suunnittelu on. Siinä on toisaalta myös haaste, jonka otimme tiiminä mielellämme vastaan. Suojelun näkökulmat haastoivat pohtimaan normaalien paloteknisten ratkaisujen sijaan jotain muuta, kertoo Sitowisen palotekniikan osastopäällikkö Jere Sulkama.

Oman ammatillisen kehittymisen kannalta on palkitsevaa päästä pohtimaan normaalin perinteisen suunnitteluratkaisun sijaan, miten paloturvallisuus saadaan toimimaan ilman että se vaikuttaa merkittävästi ulkonäköön.

Jere Sulkama, Sitowise

Normaalin suunnittelun näkökulmasta suojelu asetti tietynlaisia vaatimuksia. Esimerkiksi savunpoiston kannalta mietittiin miten porrashuoneiden tai ullakkotilojen savunpoisto voidaan toteuttaa vesikaton tai julkisivun kautta ilman, että niiden ulkonäkö merkittävästi muuttuu.

Osa sisäpuolen tiloista oli tai tullaan suojelemaan myöhemmässä vaiheessa, joten mm. palo-ovia suunniteltiin vanhojen ovien näkökulmasta, jossa vanhoja ei osastoivia peiliovia muutettiin puusepän työnä palo-oviksi. Näiden osalta haettiin rakennuspaikkakohtaista varmennusta palo-ovien kelpoisuuden arviointia varten. Valtuustosalin ympäristö oli myös suojeltu. Sen sisätiloihin ei haluttu sprinklerin suuttimia, minkä vuoksi sen paloteknistä turvallisuutta tutkittiin toiminnallisen palomitoituksen, eli ns. simuloinnin kautta.

- Oman ammatillisen kehittymisen kannalta on palkitsevaa päästä pohtimaan normaalin perinteisen suunnitteluratkaisun sijaan, miten paloturvallisuus saadaan toimimaan ilman että se vaikuttaa merkittävästi ulkonäköön. Tämä prosessi poikkeaa merkittävästi uudisrakentamisen paloteknisestä suunnittelusta, Sulkama kertoo.

Myös vanhan sisäpihan kattamisen vaikutusta tutkittiin paloteknisesti monelta eri kantilta. Näin löydettiin oikea ratkaisu, jolla voitiin säilyttää vanhan suojellun poistumistieporrashuoneen ikkunat sellaisenaan muuttamatta niitä osastoiviksi palolaseiksi, mikä olisi muokannut niiden ulkonäköä.

Rakentamisen aikana käytiin myös tutkimassa paloteknisen toteutuksen haasteita, kun kellarin kanaaleista ja yläpohjan onteloista löytyi tiloja, joiden olemassaolosta ei ollut tietoa rakennuslupaa hakiessa. Näiden tilojen paloturvallisuusasiat tuli saattaa kuntoon laatimalla palotekninen asiantuntijalausunto.