Sitowisen akustiikan johtava asiantuntija Pekka Taina pohtii kirjoituksessaan mitä vastuullisuus on akustiikkasuunnittelussa ja mitä se suunnittelijalle merkitsee.
Vastuullisuudesta puhutaan paljon yleisellä tasolla, mutta miten se näkyy käytännön akustiikkasuunnittelijan arjessa? Meillä Sitowisellä vastuullisuus näkyy isosti koko konsernin läpi. Meillä vastuullisuus näkyy strategiassamme selkeästi, ja vastuullisuutta pidetään aktiivisesti esillä sekä sisäisessä että ulkoisessa viestinnässä. Jokaisessa projektissa on käytettävissä vastuullisuustyökalu, jota käytetäänkin varsin aktiivisesti. Myös akustiikassa.
Mutta mitä vastuullisuus ihan käytännössä tarkoittaa akustiikkasuunnittelussa ja mitä se suunnittelijalle merkitsee? Asiaa voisi lähestyä monelta kantilta. Lähtisin liikkeelle siitä itselleni suhteellisen ilmeisestä asiasta, että jo pelkästään normaali akustiikkasuunnittelu on vastuullista. Ei siitä ole vielä kovin pitkä aika, kun akustikko oli rakennushankkeessa harvinainen näky. Akustiikkasuunnittelun ala on kasvanut 10-20 vuodessa valtavasti ja nykyisin on jo arkipäivää, että rakennushankkeessa ääniympäristöstä vastaa sitä varten hankittu akustikko.
Se, että hoidamme oman tonttimme asiallisesti, ja lopputuotteena syntyy hyvä ääniympäristö loppukäyttäjälle, on jo itsessään vastuullista.
Loppukäyttäjän ääni voi hankkeen suunnitteluvaiheessa olla joskus hyvin hiljainen, ja akustikon tehtävä on pitää huolta siitä, että valmiissa kohteessa käyttäjän aistima ääniympäristö on tarkoituksenmukainen, terveellinen, turvallinen ja viihtyisä. Toki myös vallitsevien rakentamismääräysten mukainen, ja hankkeen tavoitteiden ja reunaehtojen puitteissa myös esimerkiksi elämyksellinen. Joku voisi pitää myös vastuullisena sitä, että suunnitellaan normaalia paremmat ääniolosuhteet, mutta samaan aikaan joku toinen vastustaa ajatusta, koska silloin käytetään normaalia enemmän resursseja ja kasvatetaan hiilijalanjälkeä. Ehkä siinä valossa hankkeen vaatimustasoon suunnittelu (ei yli eikä alle) on nimenomaan vastuullista?
Me akustikot emme halua päästää itseämme helpolla, ja edellä esitetty suhteellisen yleistasoinen lähestyminen ei useimmalle riitä. Eihän se voi olla niin, että pelkkä perustyön tekeminen ja määräysten mukaan suunnitteleminen olisi vastuullista. Sehän on liian helppoa ja mehän emme tee mitään extraa! "Arvot ilman hintaa on pelkästään mielipiteitä!" sanoo joku. Pitääkö tekijän jollain tavalla "kärsiä" tai maksaa siitä, jotta tekoja voitaisiin arvostaa ja ylipäänsä pitää vastuullisuutena? En ole itse sitä mieltä, mutta törmään tällaiseen mielipiteeseen kyllä toisinaan. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että vastuullisuusteeman käsittelyä akustiikkasuunnittelussa ei pitäisi lopettaa tälle tasolle.
Mitä muuta vastuullisuus akustiikkasuunnittelussa voisi olla? Edelleen tässä mielestäni löytyy lisää lankoja, joihin tarttua.
Rakentamisen yhteydessä vastuullisuus usein yhdistetään suoraan vähähiilisyyteen ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Akustiikkasuunnittelija ei tyypillisessä hankkeessa useinkaan tee lopullisia valintoja rakennustuotteiden tai -materiaalien osalta, mutta voi usein kuitenkin vaikuttaa niihin. Korjaushankkeessa hiilijalanjäljestä kohtalainen osa voi muodostua pelkästään kipsilevyistä, jolloin akustikon osaaminen voi astua peliin merkittävälläkin tavalla. Tarvitaanko esimerkiksi tyypillisessä väliseinässä kaksi kipsilevyä molemmin puolin, vai riittääkö yksi? Voidaanko tältä osalta hiilijalanjälki puolittaa ja samalla myös pienentää hankkeen kustannuksia? Akustikon kokemus ja ääneneristyksen laskennan tarkkuus vaikuttavat suoraan hankkeen kustannuksiin ja muodostuvaan hiilijalanjälkeen.
Mitä tarkemmalla tasolla suunnittelua tehdään, sitä vähemmän mitoitetaan rakenteita varman päälle, sitä vähemmän yleistetään ratkaisuita, ja sitä pienempi hiilijalanjälki.
Akustiikkasuunnittelijan tehtäviin tyypillisesti kuuluvat myös akustiset mittaukset. Mittauksia tehdään monesta syystä. Usein mittauksilla tarkastetaan rakennustyön laatua satunnaisotoksin tai etsitään ratkaisuita jo havaittuihin akustisiin ongelmiin. Mielestäni näistä molemmista on aika helppo löytää vastuullisuutta, jos hetkeksi asiaa pysähtyy miettimään. Yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista on taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille, voisikohan se liittyä tähän...? Mittausten tavoitteena kuitenkin loppujen lopuksi on varmistaa hyvä ääniympäristö, joka omalta osaltaan vähentää stressiä, parantaa elämänlaatua ja edesauttaa lepäämistä. Kun tehdään töitä näiden asioiden eteen, niin näkisin sen hyvinkin vastuullisena toimintana.
Rakennushankkeissa on usein tiukka budjetti, ja helposti voi käydä niin että kaikki ylimääräinen karsitaan pois. Akustikon voi siis olla vaikea esittää suunnitteluratkaisuita, jotka eivät ole välttämättömiä, vaikka niillä saavutettaisiinkin huomattavia parannuksia kohteen ääniympäristöön. Onneksi poikkeuksiakin löytyy, ja esimerkiksi päiväkotien huoneakustiikkaan on monesti panostettu minimitasoa enemmän. Entä jos hankkeen kokonaiskustannuksissa olisikin korvamerkittynä osuus vastuullisuudelle? Jos akustikko saisikin suunnittelun aikana tiedon, että hankkeessa on x euroa käytettäväksi siihen, että ääniympäristöstä tehdään normaalia parempi?
Akustikko pystyisi varmasti osoittamaan tehokkaimman tavan käyttää rahat - niin että tarkasti valituissa paikoissa hiukan paremmilla rakenteilla ja materiaaleilla saavutettava hyöty ääniympäristön kannalta olisi mahdollisimman suuri.
