Luontokadon pysäyttäminen on tehtävä, jossa myös kaupungit voivat olla osa ratkaisua. Luonto kuuluu erottamattomana osana kaupunkien monimuotoisuuteen, ja niin suunnittelijat kuin asukkaatkin voivat edistää kaupunkiluonnon hyvinvointia. Miten kaupunkiympäristöjä tulisi suunnitella, jotta luonnon monimuotoisuus säilyy?

Luonnon monimuotoisuus oli yksi teemoista Sitowisen 15. syyskuuta 2022 järjestämässä The Smart City Talks -tapahtumassa. Kaupunkien yhtenä tehtävänä on turvata edellytykset luonnon hyvinvoinnille, mutta millaisin keinoin se tapahtuu?

Avauspuheenvuoron teemaan piti pitkän linjan europarlamentaarikko ja entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen. Hänen mukaansa ilmastokriisi ja luontokato ovat johtaneet siihen, että menossa on ”valtava, kopernikaaninen paradigman muutos” siinä, miten ihmiskunta toimii ja ajattelee.

– Tapa, miten rakennamme kaupunkeja tai teollisuutta, on pitkän ajan kuluessa opittu toimintamalli. Se ei ole ainoa oikea, Pietikäinen sanoi.

Rakentamisessa tarvitaan Pietikäisen mukaan ajatus luonnonmukaisesta suunnittelusta. Se edellyttää muun muassa jätteettömyyttä ja materiaalien kierrätyksen kehittämistä.

Ekologinen tasku tarkoittaa esimerkiksi viherkattoja, viherseiniä ja luonto edellä suunniteltuja piha-alueita.

Sirpa Pietikäinen, europarlamentaarikko

Pietikäinen lainasi puheessaan kansainvälisesti arvostettua ekologia Ilkka Hanskia (1953–2016). Hanski ehdotti luonnonsuojeluun kolmasosan sääntöä, jossa maa-alueista rajataan kolmannes monimuotoisuuden suojelualueiksi. Suojelu lähtee siten jokaiselta pihalta. EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena puolestaan on, että vähintään 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista on suojelun piirissä 2030 mennessä.

– Kaupungit ovat iso mahdollisuus. Niissä tulee ottaa tavoitteeksi tuo ajatus 30 prosentin ekologisesta taskusta. Se tarkoittaa esimerkiksi viherkattoja, viherseiniä ja luonto edellä suunniteltuja piha-alueita. Bonuksena sidotaan hiiltä ja luodaan viihtyisämpiä kaupunkiympäristöjä.

Uusi ajattelu edellyttää yksityisautoilun vähentämistä kaupungeissa. Liikkuminen on ajateltava palveluna, Pietikäinen sanoi. Ajatuksena on tarjota asukkaille kattavat liikkumispalvelut, jolloin oman auton omistaminen muuttuu tarpeettomaksi.

EU:n kestävän rahoituksen luokittelujärjestelmä (EU-taksonomia) ohjaa osaltaan vihreisiin investointeihin yhteiskunnassa. Se kannustaa yrityksiä kestävämpään liiketoimintaan esimerkiksi uudis- ja peruskorjaushankkeissa.

Pietikäinen näkee, että kaupungeissa on tarvittavat resurssit ja osaaminen muutoksen aikaansaamiseksi.

– Kaupungeissa tarvitaan suunnitteluyksikkö, joka yhdessä eri toimijoiden kanssa rakentaa osaamiskokonaisuuden, joka ajattelee kaupungin uusiksi. Hyvin suunniteltu on tässäkin asiassa puoliksi tehty, Pietikäinen summasi.

Sirpa Pietikäinen puhumassa The Smart City Talks -tapahtumassa.
Sirpa Pietikäinen vieraili The Smart City Talks -tapahtumassa.

Monimuotoisuuden eteen voitaisiin tehdä enemmän

Keskustelua luonnon monimuotoisuudesta jatkoi projektinjohtaja Ulla Loukkaanhuhta Helsingin kaupungilta. Haastattelijana oli Sitowisen projektipäällikkö ja akustiikkasuunnittelija Olli Santala.

Loukkaanhuhta johtaa Helsingissä Kruunuvuorenrannan aluerakentamista, Yliskylän uudistusta ja Herttoniemen täydennysrakentamista. Loukkaanhuhta totesi, että EU:n biodiversiteettistrategian mukainen 30 prosentin suojelutavoite on merkittävä asia, ja se on huomioitava kaikissa hankkeissa ja niiden suunnittelussa.

Käytännön esimerkkinä luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta maankäytössä nousi esille Kruununvuorenranta Helsingin Laajasalossa. Alueelle on rakentumassa uusi asuinalue vuoden 2030 alkupuolelle mennessä. Asunnot ja liikenneyhteydet pyritään rakentamaan niin, että vanhoja metsiä säilytetään ja alueen keskellä sijaitsevan kalliolammen ympäristö suojellaan.

– Suunnittelussa on ratkaistava se, miten sovitetaan yhteen luonnonarvot ja virkistyskäytön aiheuttama kulutus, Loukkaanhuhta sanoi.

Santala kysyi, tehdäänkö luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarpeeksi.

– Koko ajan tehdään enemmän, mutta ei vielä riittävästi. Helpointa se on, jos rakennetaan käytössä oleville alueille, ja hankalinta silloin, jos esimerkiksi yleiskaavassa rakentamista on suunniteltu viheralueille. Näitä varmasti arvioidaan entistä tarkemmin.

Taloyhtiöissä kannattaa ottaa asukkaita mukaan suunnitteluun ja hyödyntää osaavia suunnittelijoita.

Ulla Loukkaanhuhta, Helsingin kaupunki

Hankalia rajatapauksia ovat Loukkaanhuhdan mukaan sellaiset alueet, joilla ei ole virallista suojelustatusta.

– Voidaan kuitenkin nähdä, että esimerkiksi kalliota ei voida mitenkään ennallistaa, jos alue otetaan käyttöön. Näkisin, että vaatii paljon perusteluja, että tällaisille alueille voidaan jatkossa mennä. Toinen asia on asukkaiden lähiluonto. Voi olla kapea metsävyöhyke, joka ei ole suojeluarvojen kannalta tärkeä, mutta se on asukkaille tärkeä.

Loukkaanhuhdan mukaan asukkaat voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa maankäytön suunnitelmiin. Virallisten vaikutuskanavien lisäksi jokaisella on mahdollisuus myös vaikuttaa lähiluontoon esimerkiksi luonnonhoitotalkoilla tai pienviljelyllä.

Yleisöstä kysyttiin, miten luonnon monimuotoisuutta voitaisiin huomioida paremmin vanhojen taloyhtiöiden saneeraushankkeissa, ja voisiko kaupunki tukea taloyhtiöitä monimuotoisuuden säilyttämisessä.

– Luulen, että muutos tapahtuu yhteispelillä. Esimerkiksi Helsingin seudun ympäristöpalveluissa on pohdittu korttelipihojen vehreyttämistä. Taloyhtiöissä kannattaa ottaa asukkaita mukaan suunnitteluun ja hyödyntää osaavia suunnittelijoita. Isännöitsijät ovat tässä tärkeitä kumppaneita. Taloyhtiössä voisi jopa saada säästöjä ylläpidosta, jos esimerkiksi osa pihasta olisi monimuotoista, vastasi Loukkaanhuhta.

Katso tapahtuman tallenne!