Merkittävä osa talonrakennushankkeen haastavista tilanteista syntyy puutteellisesta kommunikaatiosta. Insinööri ei puhu arkkitehtia eikä tilaaja talotekniikkaa.

Pahimmillaan eri osapuolet luulevat ymmärtävänsä toisiaan vaikka puhuvat eri asioista. Silloin ei edes ymmärretä, että on ongelmia. Yleisempää lienee se, että monitavoiteoptimoinnissa, jollainen rakennushanke aina väistämättä on, päädytään pattitilanteeseen, jossa erilaiset tavoitteet ajavat eri osapuolia eri suuntiin: tilaaja hakee käyttäjäkokemusta ja taloudellisuutta, arkkitehti mieleenpainuvaa arkkitehtuuria, rakennesuunnittelija kestävyyttä…

Näiden pattitilanteiden ratkomiseen on monia työkaluja. Kerran väänsin arkkitehdin kanssa pitkään portaiden yläpuolella kulkevan palkin tarpeellisuudesta. Lopulta käveltyäni palkin alta virtuaalimallissa ja melkein lyötyäni siihen pääni, tajusin että ratkaisun on löydyttävä jostain muualta. Jo pelkkä 3D-mallintaminen tuo siis esiin monia ristiriitoja.

Tietomalli on keskeisin väline projektiviestinnässä eikä sen paikkaa muihinkaan käyttötarkoituksiin sovi tietenkään aliarvioida. Tietomallia ei kuitenkaan aina kannata tehdä ihan alussa kun kaikki asiat vielä leijuu ilmassa, sananmukaisesti.

Toinen kätevä väline ongelmien esiin tuomiseen on erilaiset suunnitteluperuste-asiakirjat. Jo hankkeen alussa suunnittelijan kannattaa kirjata ylös mihin olettamuksiin hän suunnitelmansa pohjaa. Tilaaja ei yleensä halua vielä alussa lyödä lukkoon kaikkia asioita vaan haluaa nähdä mihin suunnitelmat kehittyvät. Suunnittelijan on kuitenkin pakko tehdä tiettyjä valintoja, että pääsisi omassa suunnittelussaan eteenpäin, rakennesuunnittelijan esimerkiksi käyttöikä, rasitusluokat, paloluokat, elementointiaste jne. Kun suunnittelija on kirjoittanut ne selkeäksi kokonaisuudeksi, tilaajan on helppo puuttua niihin sitä mukaa kun päätöksiä tehdään. Suunnitteluperusteiden luonne on myös muuttuva eli ne kehittyvät koko ajan projektin edetessä.

Suomessa on vielä paljon hankkeita, joista ei tehdä varsinaista tietomallia ja resurssien käytön kannalta se lienee ihan järkevääkin. Silti suunnitteluperusteiden kirjoittaminen kannattaa aina.

Kolmas kätevä viestinnän väline on Excel-taulukko. Mitä ikinä suunnitteleekin, on todennäköistä että tuloksia voi excelöidä. Toisille se on tuttu vapaa-ajankin harrastuksena, mutta erityisesti viestintään yhteenveto-excelit maustettuna sopivilla kuvakaappauksilla ovat erityisen käteviä.

Näppärien työkalujen keskellä ei sovi unohtaa tärkeintä eli vanhanaikaista, mutta tuloksellista f2f-keskustelua!