Kalliorakentamisen konkari Jukka Pöllä ennustaa: ”Tulevaisuuden kalliotiloja suunnitellaan yhteisessä virtuaalimallissa”. Jukan yli 40 vuotinen ura antaa laajan näköalan tulevaan.
Kalliorakentamisen konkari Jukka Pöllä jäi eläkkeelle Sitowiseltä vuoden alussa. Hänen yli 40 vuoden uransa alan suunnittelu-, kehitys-, tutkimus- ja johtotehtävissä antaa laajan näköalan niin kalliorakentamisen kehitykseen kuin tulevaisuuteen.
Jukka Pöllän pitkä ura kalliorakentamisessa alkoi 1970-luvulla. Kun opiskelijatovereista suurin osa luki pääaineenaan louhinta- ja rikastustekniikkaa, Pöllä haaveili kaivosteollisuuden johtotehtäviä laajemmasta urapolusta. Apulaisprofessorinsa rohkaisemana hän sai ajatuksen täydentää opintojaan yhtä laajoilla maa- ja pohjarakentamisen pääaineopinnoilla. Erikoinen aineyhdistelmä avasi ovet töihin Helsingin kaupungille, ensin geoteknikkoinsinööriksi ja sitten kalliorakennustoimiston päälliköksi.
Ura jatkui myöhemmin VTT:n tutkijana ja yrittäjänä Fundus Oy:ssä ja Fundatec Oy:ssä, joka liittyi Sitowiseen vuonna 2013. Pöllällä on alalta yli 70 julkaisua, ja vuonna 2017 hän sai Kalliomekaniikkatoimikunnan tunnustuspalkinnon merkittävästä elämäntyöstä kalliomekaniikan alalla. Yhtenä suurimmista saavutuksista hän pitää ruiskubetonointiohjeita, jotka hän laati VTT:llä yhdessä Kalervo Orantien kanssa.
Ratkaisuja on arvioitava pitkälle tulevaisuuteen. Kallioresursseja on käytettävä järkevästi eikä suunnittelulla estetä tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Jukka Pöllä, Sitowise
Kalliorakenteet ovat hyvin pysyviä, ja siksi jokaista valintaa on mietittävä kauaskantoisesti. – Ratkaisuja on arvioitava pitkälle tulevaisuuteen, mikä lisää suunnittelijan vastuuta, joka on kalliorakentamisessa muutenkin suuri, Pöllä korostaa. – Tärkeää on suunnitella rakenteet niin, että kallioresursseja käytetään järkevästi eikä suunnittelulla estetä tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Hyvän esimerkin antaa Ruoholahden metro, jonka linjauksia kaavoitettiin 1980-luvun alussa. Pöllä tutki kääntöraiteelle suuntaa, joka mahdollistaisi linjan jatkamisen myöhemmin Espooseen. – Olin sittemmin 2010-luvulla mukana Länsimetrossa, jonka reitti Lauttasaaren salmen alitse noudattaa tuota liki 30 vuotta aiemmin tehtyä linjausta.
Kalliorakentamiseen sisäänrakennettu vastuullisuus on saanut vuosikymmenten mittaan uusia ulottuvuuksia. Pölyn-, melun- ja louhintatärinän hallinta on tarkentunut, ja työmailla käytetään jo paljon sähköistä kalustoa. Huomiota kiinnitetään myös materiaalien ympäristövaikutuksiin ja työskentelytapoihin. – Kalliota ei saa haaskata. Kuormittaahan jokainen kivikuorma luontoa ja aiheuttaa päästöjä.
Kalliorakentamisessa kiinnitetään erityishuomiota rakenteiden tiiviyteen, koska se suojelee pohjavesiä. – Opimme jo 1990-luvun lopulla ruotsalaisten kokemuksista, mitä seuraa, jos pohjaveteen pääsee vahingollisia aineita. Ruotsissa metrotunnelin louhinta 1960-luvulla laski pohjaveden pintaa ja sai taloja painumaan. Tämän estämiseksi Helsingissä suunniteltiin metron rakentamisen alkaessa pohjaveden tarkkailu- ja hallintajärjestelmä.
Pöllän mielestä kalliorakentaminen tarjoaa tiivistyvissä kaupungeissa suuria täydennysrakentamisen mahdollisuuksia. Kun liikennettä, yhdyskuntatekniikkaa ja muita välttämättömiä toimintoja siirretään tunneleihin maan alle, tilaa säästyy maan pinnalla luonnolle ja ihmisille. – Esimerkiksi liikennetunneli luo yläpuolelleen eläinten luontokäytävän, ja kaupunkialueilla kalliotilojen päälle jää tilaa asuinrakentamiselle tai virkistyskäytölle.
Tunneli luo yläpuolelleen eläinten luontokäytävän, tilaa asuinrakentamiselle tai virkistyskäytölle.
Jukka Pöllä, Sitowise
Myös kaupunkikuvan säilyttäminen on iso asia. – Helsingin keskustan alle on rakennettu muun muassa erilaisia tunneleita, kalliopysäköintilaitoksia ja kaupan logistiikkatiloja, eikä niitä varten ole tarvinnut purkaa vanhaa rakennuskantaa. Se on säilyttänyt kaupunkikuvaa. Myös liikennevirtojen ohjaaminen kaupunkikeskustoissa maan alle mahdollistaa esimerkiksi rauhalliset kävelyalueet.
Kalliotiloille on Suomessa jo toistasataa käyttökohdetta, muun muassa pysäköintilaitoksina, varastoina, huoltotiloina, tehtaina ja liikuntapaikkoina. Kalliotila taipuu elinkaarensa aikana moneen käyttöön, jopa yhtä aikaa. Esimerkiksi uimahalli voidaan varustaa myös väestönsuojaksi. – Onpa kallion sisällä jokunen teatteri, taidemuseo ja hiihtoputkikin! Pöllä kertoo.
Kalliotilojen etuna ovat tasaiset olosuhteet. Siksi maanalainen rakentaminen mahdollistaa myös tulevaisuuden kestäville kaupungeille välttämättömän uusiutuvan energian varastoinnin. – Energiatehokkuuden näkökulmasta kalliotila on kuin varaava takka.
Kalliorakentamisen digitalisaatio on ollut nopeaa. Vielä 1970-luvun alussa suunnittelija laski kaiken kynällä ja paperilla. AutoCAD mullisti alan 80-luvun lopulla, ja monia työvaiheita putosi pois. – Nykyiset lujuuslaskennan ohjelmistot ottavat huomioon niin kalliorakenteiden ominaisuudet kuin siirtymät ja jännitykset. Ja laskenta on niin nopeaa, ettei kahvikuppia ehdi hakea!
Suunnittelijat tulevat ratkomaan ongelmia VR-lasit päässään 3D-mallin sisällä. He näkevät miten tila toimii ja voivat jakaa tietoa vaikka pultti pultilta.
Jukka Pöllä, Sitowise
Kalliorakenteita ei ole aina suunniteltu visuaalisissa 3D-malleissa. Pöllä muistaa ajan, jolloin monimutkaisimpien kalliotilojen jännityksiä tutkittiin fotoelastisilla malleilla. – Muovilevyyn sahattiin halutun muotoinen kalliotilaa kuvaava aukko, levy laitettiin kehikkoon, siihen luotiin haluttu jännitys ja eteen pistettiin polarisaattori. Polarisaattori näytti jännitysten tasa-arvokäyrät sateenkaaren väreissä.
Pöllä uskoo kehityksen jatkuvan. – Kun tiedonkäsittely entisestään nopeutuu, eri alojen suunnittelijat voivat ratkoa ongelmia VR-lasit päässä kalliotilasta tehdyn 3D-mallin sisällä. Silloin nähdään etukäteen, miten tila toimii ja voidaan tarkastella esimerkiksi lujuuslaskennan kannalta kriittisiä alueita. Mallilla voidaan myös jakaa tietoa niin louhintaan kuin lujitussuunnitteluun vaikka pultti pultilta.