Uudet työkalut kaupunkivihreän ja latvuspeittävyyden lisäämiseen
EU:n ennallistamisasetus kirittää suomalaisia kaupunkeja ja kuntia lisäämään kaupunkivihreää ja latvuspeitteisyyttä. Sitowisen ekologisen maisemasuunnittelun palvelupäällikkö Aino Karilas antaa vinkit uusien työkalujen hyödyntämiseen:
Olemassa olevan datan hyödyntäminen: kaupungeilla ja kunnilla on jo olemassa olevaa paikkatietoaineistoa metsistä, katupuista ja puistoista sekä viheralueista yleensä. Näissä on paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia jatkokäyttöön. Skenaariotarkastelulla voidaan asettaa ja määritellä realistisia aluekohtaisia tavoitteita latvuspeittävyyden ja kaupunkivihreän lisäämiselle.
Smartlas: automatisoitu pilvipalvelu, joka yhdistelemällä tekoälymalleja, kaukokartoitusdataa ja paikkatietoaineistoja tarjoaa lopputuloksena kaupunkikasvillisuuden ajantasaisen tilannekuvan, ilmastoriskit sekä tulevaisuuden skenaariot karttoina.
Planect: hyödyntää Smartlasin dataa ja tuottaa asemakaavojen ilmastovaikutukset, hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen arvioinnit.
Katuvihreän maksimointi: tarkastellaan alue- tai katukohtaisesti ja määritellään toimenpiteet tarkasti, puiden sijaintia myöten. Työtä tukemaan on luotu erilaisia indikaattoreita, kuten katuviherprosentti, vihertilavuus ja pinta-alamittari, joiden avulla alueelle saadaan määriteltyä maksimaalinen määrä laadukasta katuvihreää.
Lumo-potentiaali: työkalu, jolla voidaan selvittää alueet, joita ei ole vielä tunnistettu arvokkaaksi kaupunkiluonnossa ja joissa voidaan kehittää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Tarkastellaan vaikuttavimmat keinot ja kullekkin alueelle parhaiten sopivat toimenpiteet, esim. käyttämättömien nurmikoiden muuttaminen niityiksi tai yksilajisten istutettujen luiskien villiinnyttäminen lähiluonnon keitaaksi.
Lopuksi Karilas muistuttaa, että kaupunkivihreää ja latvuspeittävyyttä ei lisätä tyhjiössä. Kaupunkikuvalliset arvot ja kaupunkitilojen toiminnalliset vaatimukset täytyy huomioida. Infra maan alla ja päällä asettaa myös omat reunaehtonsa. Ekologiset verkostot limittyvät toisiinsa ja kaupunkirakenteeseen ja kaupunkiluontoa tulee ajatella kokonaisuutena, tunnistaen eri eliölajien ja elinympäristöjen tarpeet.