Infrahankkeiden investointikustannuksista - ja erityisesti kustannusten nousuista suunnitteluvaiheesta toteutusvaiheeseen - on keskusteltu jo vuosia tai vuosikymmeniä. Monia suuria infrahankkeita varjostaa julkisuudessa kuva merkittävästi ylittyvistä budjeteista. Tästä muodostuu helposti vaikutelma hankkeiden tahallisesti alimitoitetuista kustannusarvioista investointipäätöksen jouduttamiseksi. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan usko, että näin olisi, vaan kustannusten nousuille on monia syitä, joita aikaisemmissa suunnitteluvaiheessa ei ole osattu arvioida.

Julkisten hankkeiden budjetit päätetään monesti ensimmäisten suunnitteluvaiheiden jälkeen (yleissuunnittelu tai hallinnollinen tie-, katu- tai ratasuunnittelu). Hankkeet, joissa on merkittäviä haasteita tiedossa (vaikeita rakenteita, huonot pohjaolosuhteet tai poikkeavia ratkaisuja), olisi päätöstä budjetista hyvä lykätä mahdollisimman tarkkaan suunnitteluvaiheeseen. Aina tämä ei tietenkään ole mahdollista, ja esisuunnitteluvaiheessa pitää pystyä arvioimaan hankkeen kustannusriskit sekä niiden todennäköisyydet. Riskit pitää myös tietysti sisällyttää aidosti mukaan kustannusarvioon.

Tietomallinnus on noussut viime vuosina merkittävään rooliin, ja tietomallintamisesta haetaan myös nykyisin apua parempaan kustannustenhallintaan. Tietomallinnuksesta saadaan erittäin paljon hyötyä detaljisuunnitteluvaiheessa ja erityisesti hankkeissa, joissa on paljon yhteensovitettavia osatehtäviä sekä tiivis kaupunkiympäristö. Mielestäni tulisi kuitenkin pitää mielessä, että tarkasta mallinnustyöstä on hyötyä vain, jos lähtötiedot ovat kunnossa.

Lähtötiedot muodostavat mielestäni merkittävimmän vaikutuksen kustannusten arviointiin. Karkeasti sanoisin, että mikäli lähtötiedot eivät ole riittävän luotettavat, on tarkkojen mallinnusten tekeminen täysin hyödytöntä. Vaikka määrät saataisiin mallinnuksen avulla laskettua tarkasti, ei siitä ole apua, jos lähtötietojen muuttuessa suunnitteluratkaisu on pielessä. Olen esittänyt oheiseen kuvaan oman arvioni eri asioiden merkittävyydestä hankkeen kustannusten vaikutuksiin. Nämä tietysti ovat hankekohtaisia, joten yleistän ja arvioin keskiarvioiden kautta omakohtaisiin kokemuksiin perustuen.

Seuraavaksi tärkeimmäksi asiaksi nostan tilaajan tavoitteet. Hankkeen suunnittelun lähtövaiheessa tilaaja laatii tarjouspyyntöön tietyt raamit eli tilaajan tavoitteet, joiden toteutumista kohti suunnittelija työskentelee. Nämä ohjaavat merkittävästi hankkeen suunnitelmaratkaisun muodostumista ja tietysti samalla kustannusten muodostumista. Suunnittelijan vastuulle kuuluu mielestäni tilaajan informointi kustannusriskeistä tai kalliista suunnitteluratkaisusta, jotka johtuvat tilaajan tavoitteista. Suunnittelijan etiikkaan kuuluu etsiä kaikin tavoin edullisia ja kustannustehokkaita ratkaisuja, jotka täyttävät mahdollisimman hyvin tilaajan tavoitteet. Lisäksi hankkeen elinkaaren aikana eri suunnitteluvaiheissa olisi toivottavaa, että tilaajan tavoitteissa ei tapahtuisi suuria muutoksia, eli esisuunnitteluvaiheessa ollaan tunnistettu tavoitteet riittäväpitkälle tulevaisuuteen varautuen.

Kolmanneksi suurimmaksi kustannusten vaikuttavaksi tekijäksi nostan suunnitteluratkaisun oikeellisuuden eli suunnitteluosaamisen. Osaava suunnittelija pystyy muodostamaan hankkeen kannalta optimaalisen kokonaisuuden, jossa otetaan huomioon monet tekijät, kuten tilaajan tavoitteet, pohjaolosuhteet, ympäristövaikutukset, liikenteelliset toimivuudet ja elinkaarikustannukset. Hyvä suunnittelija osaa myös nostaa esille tilaajan käsiteltäväksi asioita, joilla on merkittävät kustannusriskit. Suunnittelualallakin olen ikävä kyllä viime vuosina törmännyt suunnitelmiin, joissa näyttää selkeästi siltä, että suunnitelma on laadittu vain työn loppuun saattamiseksi, ei tilaajan ja hankkeen parhaaksi. Nykyinen erittäin tiukka kilpailutilanne infra-suunnittelualalla vaikuttaa mielestäni negatiivisesti kustannusarvioiden ja hankkeiden suunnittelun laatuun.

Neljänneksi merkittävänä asiana nostan tietomallinnuksen. Mallinnuksella saadaan erittäin hyvin apua detaljisuunnitteluvaiheessa määrien laskentaan sekä suunnitelmaratkaisun vaikutusten havainnollistamiseen. Mallintamisen avulla vähennetään myös toteutusvaiheen epäselvyyksiä esimerkiksi rakentajien tarjous- ja työsuunnitteluvaiheissa sekä nostetaan toteutusvaiheen tehokkuutta, esimerkiksi tierakenteiden koneohjausmallit ovat jo arkipäivää työmailla.

Näillä perusteilla suosittelen kaikkia infra-hankkeiden osapuolia nostamaan lähtötietojen tärkeyden korkealle jo esisuunnitteluvaiheesta alkaen. Monilta ongelmilta ja haasteilta vältytään, jos hankkeiden varhaisessa vaiheessa tehdään kattavat pohjatutkimukset ja tarkat maastomallit sekä perusteelliset lähtötietojen selvitykset. Lisäksi vähäisistä suunnitteluresursseista ja infrahankkeiden määrärahoista johtuen tietomallintamista tulisi käyttää järkevästi, eli mallinnettaisiin vain niitä asioita, joista saadaan hyötyä, eikä mallinnusta tehtäisi vain mallintamisen vuoksi.

Hyvää ja kustannustehokasta vuotta 2020 toivottaen - Harri Sivonen, Projektijohtaja