Ilmastonmuutoksen myötä kiristyvä vesitilanne ja kasvava paine resurssitehokkuuteen ovat nostaneet uusioveden entistä vahvemmin osaksi globaalia keskustelua vesivaroista. Samalla moni toimija kohtaa käytännön kysymyksen siitä, mitä uusioveden käytöltä edellytetään lainsäädännössä.

Kohti selkeämpää kuvaa uusioveden hyödyntämisestä

Uusiovesi on puhdistettua jätevettä, joka on käsitelty siten, että sitä voidaan käyttää uudelleen esimerkiksi maatalouden kasteluvetenä, kunnallisissa toiminnoissa tai teollisuuden jäähdytysjärjestelmissä. Uusioveden merkitys on tunnistettu EU-tasolla, sillä uusioveden hyödyntäminen auttaa esimerkiksi säästämään makeaa vettä erityisesti alueilla, joissa vedestä on pulaa.

- Uusioveden käyttö tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta käytännössä on tärkeää tietää, mitä lainsäädäntöä siihen liittyy, mitä lupia tarvitaan ja millaisia vaatimuksia tai riskejä toimintaan voi liittyä, sanoo SIWat-hankkeen projektipäällikkö Marina Sorokina Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy:stä.

Osana SIWat-hanketta (Sustainable Industrial Waters) tehty lainsäädäntöselvitys kokosi yhteen uusioveteen liittyvää sääntelyä EU- ja kansallisella tasolla. Samalla se auttoi jäsentämään, miten EU-tason sääntely, kansalliset menettelyt ja käytännön luvitus kytkeytyvät toisiinsa silloin, kun uusioveden käyttöä halutaan edistää teollisuudessa tai kunnallisissa toiminnoissa.

Selvitys toi meille arvokasta ymmärrystä siitä, miten uusioveden käyttöä ohjataan tällä hetkellä ja mitä käytännön toteutukseen liittyviä kysymyksiä on hyvä tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa. 

Marina Sorokina, Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy

Tarkastelussa EU-sääntely, lupakäytännöt ja tulevat kehityssuunnat

Selvitys toteutettiin analysoimalla EU-tason sääntelyä ja poliittisia linjauksia sekä Suomen lainsäädäntöä ja lupakäytäntöjä uusioveden käytön osalta. Huomioon otettiin erityisesti kunnallisesta jätevedestä valmistetun uusioveden käyttömahdollisuudet teollisuudessa ja kunnallisissa toiminnoissa. Lisäksi selvityksessä nostettiin esiin kansainvälisten vertailumaiden uusioveteen liittyvää lainsäädäntökäytäntöä, analysoitiin lainsäädännöllisiä esteitä ja mahdollisuuksia sekä mahdollisia tulevia kehityskulkuja uusioveden suhteen. 

Työn perusteella kävi ilmi, että uusiovettä koskeva sääntely ei vielä muodosta teollisissa ja kunnallisissa käyttökohteissa selkeää sääntelykokonaisuutta. EU-tasolla yhtenäisin sääntelykehys koskee tällä hetkellä vain maatalouskastelua, kun taas muut käyttökohteet nojaavat useisiin rinnakkaisiin sääntelysektoreihin ja tapauskohtaiseen harkintaan.

- Selvitys toi meille arvokasta ymmärrystä siitä, miten uusioveden käyttöä ohjataan tällä hetkellä ja mitä käytännön toteutukseen liittyviä kysymyksiä on hyvä tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa, kertoo Sorokina.

Selkeämmät käytännöt tukisivat uusioveden käyttöönottoa

vesistoselvitykset sitowise

- Uusioveden käyttöä koskeva sääntely ei vielä muodosta yhtä selkeää kokonaisuutta, vaan rakentuu useista eri säädöksistä ja menettelyistä. Siksi uusioveden käytössä korostuvat tapauskohtainen arviointi ja riskienhallinta. Käytön edistämiseksi on tarve selkeämmille toimintamalleille, toteavat selvityksen toteuttaneet Sitowisen vanhempi lakiasiantuntija Elina Voutilainen ja lakiasiantuntija Milla Korhonen.

Yksi selvityksen keskeinen johtopäätös oli, että uusioveden käytön ennakoitavuutta voitaisiin parantaa selkeämmillä menettelypoluilla, vastuiden täsmentämisellä sekä yhtenäisemmillä riskienhallinnan ja seurannan käytännöillä. Tämä tukisi pilotointia ja helpottaisi myös siirtymistä kehittämistoiminnasta pysyvämpiin ratkaisuihin.

Selvitys palvelee laajasti eri toimijoita

Englanninkielisen selvityksen palvelee laajasti eri sidosryhmiä uusioveden käyttömahdollisuuksien kartoittamisessa ja pilotoinnissa. Se auttaa hahmottamaan, millä edellytyksillä uusioveden käyttöä voidaan viedä eteenpäin turvallisesti, hallitusti ja sääntelyn reunaehdot huomioiden.

Tutustu julkaisuun hankkeen verkkosivuilla.

Suora linkki materiaaliin.