Ympäristö- ja ilmastoasiat ovat aina olleet minulle tärkeitä ja valmiin diplomityöaiheen puuttuessa pääsin itse ehdottamaan minua kiinnostavaa aihetta.
Suunnittelutoimistossa työskennellessä työn rajaus ja näkökulma valikoitui luontevasti. Näin diplomityöni aiheeksi tuli ”suunnittelijan vaikutusmahdollisuudet kalliorakennushankkeen hiilijalanjälkeen”. Työni tavoitteena oli kartoittaa keinoja, joilla kalliorakennussuunnittelija voisi pienentää kalliorakennushankkeen hiilijalanjälkeä.
Diplomityöni jakautui kirjallisuuskatsaukseen ja case-esimerkkiin pohjautuviin päästölaskuihin. Lähdekirjallisuutta suunnittelijan vaikutuksesta hiilijalanjälkeen löytyi varsin vähän, kalliorakentamisen hiilijalanjäljestä hieman enemmän. Työ rajattiin kalliorakennussuunnittelijan vaikutusmahdollisuuteen.
Case-esimerkissä laskettiin yhden Espoo–Salo-oikoradan tunnelin kallion lujituksesta johtuvat kasvihuonekaasupäästöt julkisesti saatavilla olevan yleissuunnitelman mukaan erilaisilla suunnitteluratkaisulla ja materiaalivalinnoilla. Lähtökohtana oli yleisesti käytetyn Q-lukutaulukon perusteella laskettu lujitussuunnitelma. Koska ruiskubetonin sisältämän sementin valmistus aiheuttaa suuret kasvihuonekaasupäästöt, lisäämällä teräspultteja ja pienentämällä ruiskubetonin määrää saatiin päästöjen mukaan optimoitu lujitussuunnitelma. Toisin sanoen, tihentämällä pultitusväliä voitiin ruiskubetonikerroksen paksuutta pienentää. Päästöt laskettiin lujituksessa käytettävien materiaalien tuotevaiheen päästöjen perusteella. Materiaalin tuotannosta johtuvat päästöt etsittiin tuotteiden ympäristöselosteista. Laskennan tuloksia verrattiin myös tunnelin louhinnasta ja tiivistyksestä johtuviin päästöihin.
Lopputulemana lujituspultteja lisäämällä saatiin päästöt putoamaan. Lujituspulttien lisääminen ja ruiskubetonin vähentäminen pienensi lujitusmateriaaleista johtuvia kasvihuonepäästöjä 20–54 % kalliolaadusta ja teräksen tuotantotavasta riippuen. Esimerkkitunnelin lasketut kasvihuonekaasupäästöt pienenivät yli 25 % optimoimalla lujitussuunnitelmaa päästöjen mukaan, kun käytetty teräs oli kierrätettyä ja päästöjä vertailtiin louhintavaiheen kokonaispäästöihin, sisältäen louhinnan, lujituksen ja tiivistyksen.
Se, että päästöjä pystytään vähentämään noinkin paljon, tuli hienoisena yllätyksenä. Vaikka diplomityöni tulos antaa eniten uutta tietoa ja hyötyä omalle kalliotiloja ja tunneleita suunnittelevalle yksikölleni, mielestäni tällä on myös suuri merkitys suunnittelijan vaikutuksesta hankkeeseen. Uskon, että tarkemmalla suunnittelulla on mahdollisuus edelleen pienentää päästöjä diplomityön tulostakin enemmän. Hiilijalanjäljen huomioon ottaminen vaatii enemmän ja tarkempaa suunnittelua ja materiaaleja tulisi käyttää vain sen verran kuin on tarpeen.
Meillä Sitowisessä on halu vaikuttaa aktiivisesti alamme kehittymiseen entistä vastuullisemmaksi ja diplomityöni on hyvä esimerkki siitä, mitä vaikutuksia suunnittelutyöllä on hiilijalanjälkeen ja mitä uusia löydöksiä voimme tehdä työssämme tämän edistämiseksi.
