EU-taksonomiasta puhutaan paljon ja syystä! EU-taksonomia on luokittelujärjestelmä, joka määrittelee, milloin taloudellinen toiminta on kestävää. Taksonomian tarkoituksena on luoda yhteinen kieli, jonka avulla on mahdollista ymmärtää millä tasolla toiminnan kestävyys on. Terminä ”taksonomianmukainen” kuvaa toiminnan täyttävän tietyt kriteerit ja vastaavasti ”ei-taksonomianmukainen” alittaa kriteerit. Tällainen ns. joko-tai-kriteeristö ei tietenkään kerro koko kuvaa, mutta luo hyvät raamit yleiselle keskustelulle.
Kiinteistöalalla taksonomia konkretisoituu pitkälti energiatehokkuuden ja ilmastoriskiarvioinnin ympärille. Tässä tekstissä keskitymme ilmastoriskiarviointeihin.
Taksonomianmukaisuus edellyttää ilmastoriskiarviointia
Kiinteistö voi olla taksonomianmukainen joko ilmastonmuutoksen hillinnän tai ilmastonmuutokseen sopeutumisen kriteerein. Molemmissa tapauksissa edellytetään, että fyysiset ilmastoriskit on arvioitu kiinteistötasolla, ja että olennaiseksi tunnistetulle riskeille on esitetty sopeutumisratkaisut. Sopeutumisratkaisujen käyttöönoton aikataulu riippuu sovellettavasta kriteeristä: jos kiinteistö täyttää "ei merkittävää haittaa" -periaatteen ilmastonmuutokseen sopeutumiselle, ratkaisut voidaan ottaa käyttöön viiden vuoden kuluessa. Sen sijaan, jos kyse on ilmastonmuutokseen sopeutumisen merkittävästä edistämisestä, ratkaisut on toteutettava heti. Rakennushankkeiden osalta sopeutumisratkaisut on toteutettava ennen kiinteistön käyttöönottoa.
Taksonomianmukainen kiinteistötason ilmastoriskiarviointi käy läpi lämpötilaan, tuuleen, veteen ja maaperään liittyvät riskit, ja riskit luokitellaan akuutteihin ja kroonisiin riskeihin. Tarkastelujakso määräytyy kiinteistön odotetun elinkaaren mukaan, mutta on lähtökohtaisesti aina vähintään 30 vuotta olemassa olevalle kiinteistölle ja 50 vuotta uusille kiinteistöille. Riskiarvioinnin lähtökohtana on IPCC:n tulevaisuuden skenaariot ja varoivaisuusperiaatteen mukaan on hyvä huomioida aina myös pessimistisin ilmastoskenaario.
Riskitarkastelun keskiössä kohteen sijainti, ominaisuudet ja käyttäjäryhmä
Laadukas ilmastoriskien arviointi edellyttää kiinteistökohtaisia lähtötietoja, kuten kiinteistön perustietoja, kiinteistön rakennusteknisiä ratkaisuja sekä ylläpitoprosessien kuvausta. Kattavien lähtötietojen avulla on mahdollista toteuttaa tarkin mahdollinen arvio kiinteistöön kohdistuvista ilmastoriskeistä ilman kohdekäyntiä.
Arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa tarkastelu kohdistuu kiinteistön fyysiseen sijaintiin ja alueeseen liittyviin riskeihin. Suurin alueellinen vaihtelu näkyy eri maiden ja maanosien välillä, mutta alueellista vaihtelua on myös Suomen sisällä ja eri skenaarioissa korostuvat erilaiset riskit. Esimerkiksi eteläistä Suomea kuormittavat todennäköisemmin helleaallot, kun taas pohjoisessa lumensulamiseen liittyvät tulvariskit ovat todennäköisempiä.
Alueellisen tarkastelun jälkeen arviointia syvennetään kiinteistötasolle, jolloin huomioidaan kiinteistön erityispiirteet ja käyttäjäryhmät. Jos esimerkiksi rannikolla sijaitsevaan kiinteistöön on arvioitu kohdistuvan merkittävää kosteusrasitusta lisääntyvien viistosateiden vuoksi, voi riski nousta entisestään huokoisen julkisivumateriaalin vuoksi. Myös kiinteistön käyttäjäryhmä vaikuttaa riskiarviointiin, sillä kosteuden aiheuttamat sisäilmaongelmat ovat merkityksellisempiä kiinteistöissä, joissa oleskellaan pidempiaikaisesti.
Riskikohteille sopeutumissuunnitelma
Varsinaisen ilmastoriskitarkastelun jatkeeksi taksonomia edellyttää, että olemassa oleville kiinteistöille, joissa on tunnistettu ilmastoriskejä, laaditaan sopeutumissuunnitelma, johon kirjataan sopeutumisratkaisut seuraavan viiden vuoden ajalle.
Sopeutumissuunnitelmasta tulee ilmetä:
- miten kiinteistö on varautunut tunnistettuihin riskeihin,
- mitä sopeutumisratkaisuja otetaan käyttöön ja
- miten tilannetta seurataan.
Jos esimerkiksi rannikolla sijaitsevalle asuinkiinteistölle on tunnistettu merkittävä riski lisääntyviin sademääriin ja krooniseen kosteusrasitukseen liittyen, voidaan sopeutumisratkaisuksi esittää teknisistä yksityiskohdista riippuen esimerkiksi säännöllistä julkisivun rappauksen ja liikuntasaumojen kunnon seurantaa tai vaipparakenteiden ilmanpitävyyden ja ulkoseinän tuuletusraon toimivuuden seurantaa.
Sopeutumissuunnitelmassa esitetyille toimille tulee määritellä myös indikaattorit, joiden avulla toimien etenemistä voidaan seurata ja tarvittaessa ryhtyä korjaaviin toimiin. Jos esimerkiksi korkeat lämpötilat ja tilojen ylikuumeneminen on tunnistettu olennaiseksi riskiksi tulevaisuuden ilmastossa, voi sopeutumisratkaisuna olla tilojen lämpötilan säännöllinen seuranta erityisesti kesäaikaan tai jäähdytyksen asentaminen tiloihin seuraavan kahden vuoden aikana.
Olemassa olevien kiinteistöjen sopeutumissuunnitelma laaditaan tulevan viiden vuoden ajalle. On suositeltavaa, että sopeutumissuunnitelmassa sopeutumisratkaisut priorisoidaan niiden kiireellisyyden mukaan. Sopeutumisratkaisut voidaan viedä osaksi kiinteistön pitkän aikavälin ylläpitosuunnitelmaa (PTS) ja/tai huoltokirjaan.
Uudisrakennusten osalta taksonomia edellyttää, että tärkeimpien olennaisten ilmastoriskien sopeutumisratkaistut huomioidaan jo suunnittelun ohjauksessa ja toteutuksessa. Käytännössä sopeutumisratkaisut on toteutettava ennen kiinteistön käyttöönottoa.
Asiantuntijat apuna kiinteistöjen ilmastoriskien tarkastelussa
Sitowisen toteuttamien kiinteistötason ilmastoriskitarkastelujen lähtökohtana on aina viimeisin tieteeseen perustuvaa tieto, jota täydennetään kohdekohtaisella rakennusteknisellä arvioinnilla. Ilmastoriskitarkasteluissa huomioidaan alan kehittyvä ohjeistus ja esimerkiksi Ratekon viimeisimmät suositukset ja tulkinnat. Huomioimme riskien raportoinnissa asiakkaan toiveiden mukaan myös yhtymäpinnat muihin raportointiviitekehyksiin ja esimerkiksi CSRD:n raportointivaatimuksiin. Tarvittaessa teemme myös kohdekäynnin.
Korkeatasoisen ja käytännönläheisen riskitarkastelun tulokset palvelevat myös pelkkää taksonomianäkökulmaa laajemmin. Organisaatioiden kannattaa saattaa ilmastoriskitarkastelun tulokset osaksi omia riskienhallintaprosesseja ja jalkauttaa käytäntöön viemällä ne osaksi kiinteistön huoltokirjaan ja/tai PTS:ään.
