Työskentelen projektipäällikkönä Sitowisen digitaalisten ratkaisujen yksikössä. Mielestäni kestävät tulevaisuuden teknologiat syntyvät ihmisten ehdoilla.
Tunnustaudun humanistiksi. Olen myös opiskellut tietojenkäsittelytieteissä erityisesti ihmisten ja teknologian välistä vuorovaikutusta. Kymmenen vuotta sitten vastuullinen teknologiakehitys miellettiin lähinnä ketteräksi ohjelmistokehitykseksi, jossa korostuu avoin ja suora kommunikaatio sekä asiakkaan tarpeet täyttävän ohjelmiston toimittaminen pienissä kokonaisuuksissa.
Nykyään ihmisten ja teknologian välisessä vastuullisuuskeskustelussa korostuvat valtavat odotukset, joita teknologialle asetetaan. Teknologian odotetaan ratkaisevan suuret systeemiset ongelmat, kuten ilmastonmuutokseen sopeutuminen.
Mikään teknologia ei pysty ratkaisemaan globaaleja ongelmia, jos perusta ei ole kunnossa, niin sanotut ”tulevaisuustyön esiehdot”. Teknologia tarjoaa meille uusia työkaluja, mutta ihan ensin meidän on pidettävä huolta ihmisistä ja yhteisöistä, jotka teknologiaa kehittävät.
Kyse on esimerkiksi monimuotoisten ja monikulttuuristen ohjelmistokehitystiimien kaikkien jäsenten tasa-arvoisuudesta, keskinäisestä luottamuksesta ja turvallisuudentunteesta. Silloin ohjelmistokehittäjämme pystyvät kommunikoimaan avoimesti ja luottamuksellisesti myös asiakkaidemme kanssa, mikä luo pohjan suunnitella digitaalisia ratkaisuja, jotka palvelevat koko yhteiskuntaa, ei vain tiettyä osaa siitä.
Meillä Sitowisellä ohjelmistokehittäjät pystyvät mielestäni keskustelemaan asiakkaiden kanssa poikkeuksellisen avoimesti ja arvioimaan samalla omaa toimintaa koko ajan rakentavasti. Silloin projekteissa pystytään luomaan yhteiskunnallisesti merkittäviä ratkaisuja, joilla on suuri vaikutus esimerkiksi liikenneväylien kunnossapitoprosessien sujuvuuteen ja lopulta tavallisen tienkäyttäjän elämään.
Kaikki päätöksenteko vaatii tuekseen tietoa, mutta suuriin hankkeisiin liittyvän tiedon valtava määrä vaikeuttaa olennaisen tiedon löytymistä. Tiedon muokkaaminen kaikille ymmärrettäväksi informaatioksi vaatii mielestäni uusia työkaluja, joista yksi on digitaalinen kaksonen. Työpöydälläni on esimerkiksi rakennuksen tai muun kaupunkiympäristön digitaalisia kaksosia eli virtuaalisia kopioita. Ne kiteyttävät minusta hyvin teknologian tarjoaman avun ja mahdollisuudet vastuullisen yhteiskunnan rakentamisessa.
Digitaalisen kaksosen avulla ihmisillä on mahdollisuus saada hyvä tilannekuva omasta elinympäristöstään jo ennen kuin mitään on oikeasti rakennettu. Digikaksonen mahdollistaa siis älykkään ennakoinnin, jolloin voimme vaikuttaa myös rakentamisen vastuullisuuteen, kuten hankintaketjujen hiilijalanjälkeen.
Olen mukana Sitowisen Smart City Lab -innovaatio-ohjelmassa, ja minua kiinnostaa erityisesti kestävä innovointi. Silloin asioita kehitetään yhdessä tasa-arvoisesti ja kaikkia kuunnellen.
Haluan kiinnittää huomiota myös digitaalisuuden vaikutukseen ihmisten hyvinvointiin. Siksi on niin hieno asia, että Sitowisellä tehdään paljon työtä hybridityöskentelyn mahdollistamiseksi. Eihän ole lainkaan itsestäänselvyys, että työntekijällä on vapaus valita, missä ja miten työskennellään.