Hailuodon noin 8,4 kilometrin pituinen kiinteä maantieyhteys korvaa lauttaliikenteen ja parantaa saaren saavutettavuutta. Rakentaminen käynnistyi vuonna 2024, ja yhteyden on tarkoitus valmistua loppuvuonna 2026. Vesialueelle sijoittuvat rakennustyöt voivat aiheuttaa ammattikalastajille edunmenetyksiä, joille ei ole ollut vakiintunutta korvauskäytäntöä. Tätä käytäntöä lähdettiin hankkeessa kehittämään.
Vesilupa ohjaa korvauskäytäntöä
Hankkeelle myönnetty vesilupa määrittää korvausten perusperiaatteen: korvauksista tulee ensisijaisesti pyrkiä sopimaan suoraan kalastajien kanssa. Mikäli sopuun ei päästä, asia siirtyy aluehallintoviranomaisen ratkaistavaksi.
Keskeinen haaste on, että kalastajien todellisia edunmenetyksiä, kuten menetettyä saalista, ei voida tarkasti todentaa. Korvaus perustuu siten väistämättä arvioon. Koska yleispätevää mallia ei ole, tavoitteena oli kehittää käytäntö, joka on johdonmukainen koko rakentamisen ajan ja sovellettavissa usean vuoden yli.
Yhteistyössä silloisen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen kanssa muodostettiin malli, joka on sekä käytännössä toimiva että jatkokehityskelpoinen.
"Keskeinen haaste on, että kalastajien todellisia edunmenetyksiä, kuten menetettyä saalista, ei voida tarkasti todentaa."
Lähtökohtana kalastajien ja korvaustarpeen tunnistaminen
Prosessi aloitettiin vaikutusalueen ammattikalastajien tunnistamisella. Tässä hankkeessa vaikutusalueeksi määriteltiin kalastusruudut 6, 7, 11 ja 12.
Ammattikalastajia ja saalismääriä koskevat tiedot hankittiin Varsinais-Suomen ELY-keskukselta (nyk. Lounais-Suomen elinvoimakeskus), joka vastaa valtakunnallisesti kalastustiedon keruusta ja ylläpidosta.
Kalastajille lähetettiin sähköpostikysely, jossa heitä pyydettiin kertomaan heille mahdollisesti aiheutuneista edunmenetyksistä. Vastauksissa korostui lisääntynyt pyyntiponnistus, sillä esimerkiksi verkkojen puhdistamiseen ja kalastukseen ylipäätään kului selvästi tavallista enemmän resursseja, etenkin suuremman volyymin kalastajilla.
Kolmiosainen korvausmalli
Vuoden 2024 korvausmalli koostui kolmesta toisiaan täydentävästä osasta:
Saaliskorvaus
Saaliskorvaus perustui laji- ja pyyntiruutukohtaiseen saaliin arvon muutokseen. Vuoden 2024 saaliin arvoa verrattiin aiempiin vuosiin muun muassa saalistietojen ja indeksikorjattujen tuottajahintojen pohjalta.
Lisätyökorvaus
Kaikille vuonna 2024 kalastaneille maksettiin kiinteä prosenttiosuus vuoden 2024 saaliin kokonaisarvosta. Ratkaisu perustui aiemmin mainittuihin sähköpostikyselyn vastauksiin.
Henkilökohtainen lisäkorvaus
Lisäksi maksettiin tapauskohtaisia korvauksia osoitetuista erityisvaikutuksista, kuten mätisaaliiden pienenemisestä.
Kokonaisuus yhdistää mitattavissa olevat saalismenetykset ja lisääntyneen pyyntiponnistuksen selkeäksi ja läpinäkyväksi korvausmalliksi. Korvausten määrittelyprosessin aikana kalastajille pidettiin infotilaisuus, ja saatu palaute huomioitiin korvausmallin jatkokehityksessä.
Koska tarkoituksena oli korvata vuoden 2024 rakennustöistä aiheutuneet edunmenetykset, korvaukset maksettiin vain, jos kalastaja oli pyytänyt samaa lajia sekä vuonna 2024 että ainakin yhtenä vuonna 2020-2023.
Korvaussopimus
Jokaiselle korvausehdot täyttävälle kalastajalle tarjottiin korvaussopimusta, jonka kaikki allekirjoittivat. Vuosien 2025 ja 2026 edunmenetyksistä tullaan tarjoamaan erilliset sopimukset.
Jos kalastaja ei allekirjoita sopimusta, korvauskäsittely siirtyy Lupa- ja valvontavirastoon (ent. Aluehallintovirasto) rakentamisvaiheen jälkeen, eli aikaisintaan vuonna 2027.
Mitä opimme?
Yhtä oikeaa mallia ei ole
Kalastajien toimintatavat, pyyntialueet ja saalismäärät vaihtelevat merkittävästi. Tämä tekee kaikille sopivan korvausmallin rakentamisesta haastavan.
Tiedon laatu ratkaisee
Tuottajahintatilastot eivät kata kaikki lajeja aukottomasti, ja viranomaisten aineistoissa voi olla puutteita. Tämä voi vaikuttaa sekä laskentaan että siihen, ketkä tunnistetaan korvausten piiriin kuuluviksi.
Yksinkertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden ristiriita
Kiinteä lisätyökorvausprosentti on hallinnollisesti selkeä ratkaisu, mutta se ei kaikilta osin vastaa kalastajien todellisia kustannuksia tai työmäärää.
Miten mallia kannattaa kehittää?
Hinnoittelun tarkennus
Hintatilastoissa on aukkoja, ja samalle lajille voi löytyä useita hintaperusteita. Vuosihinnat tulee määrittää mahdollisimman yhdenmukaisin perustein jokaiselle lajille.
Lisätyökorvauksen perusteiden uudelleentarkastelu
Viranomaisten keräämä aineisto voi mahdollistaa kalastajakohtaisen pyyntiponnistuksen tarkemman arvioinnin. Tämä voisi luoda pohjan nykyistä todenmukaisemmalle lisätyökorvaukselle.
Yhteenveto
Hailuodon kiinteän yhteyden hanke osoittaa, että vesialuerakentamisen edunmenetysten korvaaminen edellyttää tasapainoilua epävarmuuden, käytännön toteutettavuuden ja oikeudenmukaisuuden välillä. Täydellistä mallia ei ole, mutta johdonmukainen, läpinäkyvä ja dataan nojaava lähestymistapa luo kestävän perustan korvauskäytännöille.
Nyt kehitetty malli osoittaa, että ratkaisut syntyvät yhdistämällä viranomaisaineisto, toimijoiden kokemus ja hankekohtainen ymmärrys. Samalla se korostaa jatkuvan kehittämisen merkitystä: tiedon laadun parantaminen ja vaikutusten tarkempi mittaaminen ovat avainasemassa, kun tavoitteena on mahdollisimman oikeudenmukainen lopputulos.
Vastaavissa hankkeissa korvausmallien kehittämisessä ei ole kyse vain yksittäisten menetysten kompensoinnista, vaan luottamuksen rakentamisesta eri osapuolten välille – ja sitä kautta koko hankkeen sujuvasta ja hyväksyttävästä toteutuksesta.