Teollisuuspäästödirektiivin uudistus vuonna 2024 laajensi direktiivin soveltamisalaa ja kiristi direktiivilaitoksia koskevia ympäristövaatimuksia. Uudistus, eli niin kutsuttu IED 2.0 toi ympäristösääntelyn piiriin kokonaan uusia toimintoja, mutta sen vaikutukset ulottuvat myös nykyisiin direktiivilaitoksiin. Jatkossa ympäristöluvissa tarkastellaan päästöjen lisäksi entistä järjestelmällisemmin materiaalien, veden ja energian käyttöä, kemikaalien hallintaa, jätteiden muodostumista, kiertotaloutta sekä laitosten pitkän aikavälin toimia kohti ilmastoneutraaliutta.

icon-sitowise-suurennuslasi-white

Mikä IED 2.0?

IED 2.0:lla tarkoitetaan direktiivillä (EU) 2024/1785 muutettua teollisuuspäästödirektiiviä 2010/75/EU (IED, Industrial Emissions Directive). Muutosdirektiivi tuli EU:ssa voimaan 4.8.2024, ja jäsenvaltioiden tuli saattaa sen keskeiset vaatimukset osaksi kansallista lainsäädäntöä 1.7.2026 mennessä. Suomessa IED 2.0 pantiin täytäntöön ympäristönsuojelulain muutoksella 617/2026. Muutokset tulivat voimaan 1.7.2026.  

Teollisuuspäästödirektiivin uudistamisen tavoitteena oli vähentää suurten teollisuuslaitosten ja intensiivisen eläintuotannon ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Sääntelyllä pyritään edistämään kiertotaloutta, resurssitehokkuutta, vähähiilisiä tuotantotapoja ja uusien tekniikoiden käyttöönottoa. Tavoitteena oli tuoda kehitteillä olevat vähäpäästöiset ja resurssitehokkaat ratkaisut nykyistä järjestelmällisemmin osaksi parhaisiin käyttökelpoisiin tekniikoihin (BAT) liittyvää tiedonvaihtoa ja mahdollistaa niiden testaaminen sekä käyttöönotto teollisessa mittakaavassa. 

Uudistuksen keskeisiä tavoitteita ovat: 

  • teollisuuden päästöjen vähentäminen, päästörajojen tiukentaminen ja materiaalien, veden ja energian käytön tehostaminen sekä uudelleenkäytön lisääminen   

  • vaarallisten kemikaalien käytön vähentäminen ja niiden korvaaminen vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla, jätteen synnyn ehkäiseminen 

  • uusien tekniikoiden käyttöönoton edistäminen, ympäristötiedon avoimuuden lisääminen sekä teollisuuden ilmastoneutraalia ja kiertotalouteen perustuvaa muutosta tukevien suunnitelmien laatiminen.  

Mitkä uudet toiminnot tulivat direktiivin piiriin? 

Teollisuuspäästödirektiivi IED 2.0:n näkyvimmät soveltamisalamuutokset koskivat metallimalmien louhintaa ja suurimittaista akkukennojen valmistusta. Lisäksi kaatopaikkojen asemaa direktiivissä vahvistettiin, sika- ja siipikarjatalouden soveltamisalaa laajennettiin ja joidenkin jo aikaisemmin säänneltyjen teollisuustoimintojen määritelmiä muutettiin. Suomessa muutokset tarkoittavat, että osa jo ennestään ympäristöluvanvaraisista toiminnoista muuttuu direktiivilaitostoiminnoiksi. Tämä muutos tuo mukanaan muun muassa BAT-selvitysvelvollisuuden sekä vaatimuksen perustilaselvityksen laadinnasta.

nuoli-alas
Metallimalmien louhinta

Metallimalmien teollisen mittakaavan louhinta ja louhintapaikalla tapahtuva käsittely kuuluvat jatkossa teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalaan. Vaikka kaivokset ovat Suomessa olleet ympäristöluvanvaraisia jo aiemmin, direktiiviasema tuo lupaharkintaan uusia vaatimuksia ja korostaa BAT-vaatimusten huomioimista jo luvituksen ja ympäristövaikutusten arvioinnin alkuvaiheessa.
nuoli-alas
Laajamittainen akkukennojen valmistus

Direktiivilaitosten joukkoon lisättiin akkujen valmistus, kun tuotantokapasiteetti on vähintään 15 000 tonnia akkukennoja vuodessa. Soveltamisala kohdistuu erityisesti suuriin akkukennotehtaisiin eli niin sanottuihin gigatehtaisiin. Akkuteollisuudessa soveltamisala on kuitenkin syytä arvioida laitoskohtaisesti, sillä akkumateriaalien, aktiivimateriaalien (katodi-, anodi-), elektrolyyttien ja muiden akkukomponenttien valmistus voi kuulua direktiivin piiriin myös esimerkiksi kemikaalien valmistusta tai metallien käsittelyä koskevien toimintojen perusteella.
nuoli-alas
Kaatopaikat

Kaatopaikat eivät ole kokonaan uusi toiminto teollisuuspäästödirektiivissä, mutta IED 2.0 vahvisti niiden asemaa osana teollisuuspäästöjen sääntelyjärjestelmää. Komissio on kuvannut muutosta soveltamisalan laajennuksena, jossa kaatopaikat kuuluvat aiempaa yhdenmukaisemmin teollisuuspäästödirektiivin ohjausjärjestelmään. Suomessa kaatopaikat ovat jo ennestään ympäristöluvanvaraisia ja suuri osa niistä on ollut direktiivilaitoksia.
nuoli-alas
Metallien kylmävalssaus

IED 2.0 laajentaa teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalan koskemaan myös suuria kylmävalssaamoja. Yli 10 tonnia raakaterästä tunnissa käsittelevät laitokset ovat 1.7.2026 alkaen direktiivilaitoksia, ja olemassa olevien laitosten on täytettävä uudet vaatimukset viimeistään 1.7.2030. Lupamääräysten asettamista koskeva hakemus on jätettävä viimeistään 1.7.2029.
nuoli-alas
Tekstiilikuitujen ja tekstiilien viimeistely

Tekstiilien esikäsittelyä ja viimeistelyä koskevaa määritelmää teollisuuspäästödirektiivissä muutettiin, ja uusia, tekstiilikuitujen viimeistelyä harjoittavia laitoksia siirtyi direktiivilaitosten joukkoon. Muutos koski esimerkiksi tekstiilikuitujen teollista pesua, valkaisua, merserointia (kuidun kemiallinen käsittely lipeällä), värjäystä tai muuta viimeistelyä harjoittavia laitoksia, kun kapasiteetti ylittää 10 tonnia päivässä. Olemassa oleviin tekstiilikuitujen viimeistelylaitoksiin sovelletaan samaa siirtymäaikaa kuin kylmävalssaamoihin.
nuoli-alas
Sika- ja siipikarjatilat

Teollisuuspäästödirektiivin uudistus laajentaa sääntelyn koskemaan aiempaa useampia sika- ja siipikarjatiloja. Suomessa nämä niin sanotut direktiivieläinsuojat muodostavat oman sääntelykokonaisuutensa, ja niiden toimintaa ohjaavat jatkossa Euroopan komission hyväksymät yhdenmukaiset ympäristövaatimukset. Uudet velvoitteet tulevat voimaan vaiheittain eläinsuojan koon mukaan 4–6 vuoden siirtymäajalla. Lisäksi lähekkäin sijaitsevia eläinsuojia voidaan tietyissä tilanteissa tarkastella yhtenä kokonaisuutena, jotta sääntelyä ei voida kiertää jakamalla toimintaa useisiin yksiköihin.

Aiemmin voimaan tulleet direktiivilaitosmuutokset 

Veden elektrolyysillä tuotettu vety on jo aiemmin sisällytetty ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 1 direktiivilaitoslistaan. Muutos tuli voimaan 1.5.2025, eli ennen teollisuuspäästödirektiivi IED 2.0:n laajempaa kansallista täytäntöönpanoa (laki ympäristönsuojelulain muuttamisesta 144/2025). IED 2.0 uudistuksen yhteydessä kemianteollisuuden toimintoluokkaa täsmennettiin siten, että epäorgaanisten kemikaalien teollista valmistusta koskevassa kohdassa mainittu vety ei enää sisällä veden elektrolyysillä tuotettua vetyä. Vedyn tuotanto on direktiivilaitostoimintaa, kun vedyntuotantokapasiteetti ylittää 50 tonnia vuorokaudessa. Enintään 50 tonnia vuorokaudessa vetyä tuottava elektrolyysilaitos ei tarvitse ympäristölupaa pelkästään vedyn tuotannon perusteella, mutta lupa voi olla tarpeen muun ympäristönsuojelulaissa säädetyn perusteen nojalla. 

Samaan aikaan saatettiin voimaan myös jätteen kaasutusta ja pyrolyysiä koskevat muutokset. Ympäristönsuojelulain 107 §:ssä täsmennettiin tilanteita, joissa jätteen kaasutus- tai pyrolyysilaitokseen ei sovelleta jätteenpolttoa ja jätteen rinnakkaispolttoa koskevia erityissäännöksiä. 

Mitä ympäristönsuojelulain muutos merkitsee nykyisille direktiivilaitoksille? 

Edellä kuvatun direktiivin soveltamisalan laajentumisen lisäksi teollisuuspäästödirektiivi IED 2.0 muutti kaikkien olemassa olevien direktiivilaitosten toimintaa. Vaikutukset näkyvät erityisesti ympäristöjärjestelmissä, lupahakemuksissa, BAT-arvioinneissa, toiminnan tarkkailussa ja raportoinnissa. 

Lakisääteinen ympäristöjärjestelmä kaikille direktiivilaitoksille, uudistus lisää myös ympäristötietojen julkisuutta 

Direktiivilaitoksella on jatkossa oltava ympäristöjärjestelmä, joka kattaa laitoksen ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan. Aiemmin teollisuuspäästödirektiivissä ei ollut kaikkia direktiivilaitoksia koskevaa yleistä, suoraan direktiivin artikloihin kirjattua velvollisuutta ottaa käyttöön ympäristöjärjestelmä. Ympäristöjärjestelmä saattoi silti olla käytännössä sitova vaatimus toimialakohtaisten BAT-päätelmien kautta. 

Ympäristöjärjestelmään on sisällytettävä vähintään: 

  • keskeiset ympäristötavoitteet ja toimenpiteet 

  • kuvaus jätteen synnyn ehkäisemisestä 

  • vaarallisten aineiden käytön ja päästöjen vähentäminen 

  • materiaalien, veden ja energian käytön tehostaminen 

  • veden uudelleenkäyttöä koskevat toimenpiteet 

  • vaarallisten kemikaalien luettelo ja ympäristöriskien arviointi 

  • arvio vaarallisten kemikaalien korvaamisesta tai niiden käytön vähentämisestä 

  • energiakatselmuksen tai energianhallintajärjestelmän tulokset 

  • korjaavat ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet 

  • siirtymäsuunnitelma.  

Ennen 1.7.2026 toiminnassa olleen direktiivilaitoksen osalta ympäristöjärjestelmä on todennettava ensimmäisen kerran viimeistään 1.7.2030. Tämän jälkeen toimintansa aloittavalla uudella direktiivilaitoksella ympäristöjärjestelmän on oltava käytössä toiminnan aloittamisesta lähtien. Ympäristöjärjestelmää on tarkasteltava ja päivitettävä säännöllisesti. Akkreditoidun auditoijan on todennettava järjestelmä vähintään kolmen vuoden välein. Olemassa olevien direktiivilaitosten ympäristöjärjestelmä on auditoitava uuden lain vaatimusten mukaisesti viimeistään 1.7.2030.  

Monilla teollisuuslaitoksilla on jo käytössä ISO 14001- tai EMAS-järjestelmä. Nykyinen sertifiointi muodostaa hyvän pohjan uudelle velvoitteelle, mutta ei automaattisesti osoita, että ympäristönsuojelulain kaikki erityisvaatimukset täyttyvät. 

Jatkossa toiminnanharjoittajan on laadittava ympäristöjärjestelmän tiedoista yhteenveto. Yhteenveto julkaistaan Lupa- ja valvontaviraston ylläpitämässä ympäristöasioiden tietopalvelussa. Tietopalvelussa voidaan julkaista myös muun muassa: 

  • direktiivilaitoksen ajantasaiset lupamääräykset 

  • ympäristöjärjestelmän yhteenveto 

  • BAT-tarkistushakemuksia koskevat ratkaisut 

  • päästötarkkailun tulokset 

  • ympäristön tilaa koskevat tarkkailutiedot 

  • valvontatarkastusten yhteenvetotiedot.  

Yrityksen kannattaa tunnistaa jo tietoja laadittaessa, mitkä tiedot ovat julkisia ja mitkä voivat sisältää perustellusti suojattavia liikesalaisuuksia. Kaikkia toiminnanharjoittajan viranomaiselle toimittamia tietoja ei voida automaattisesti pitää salassa pidettävinä.

BAT-päästötasojen alhaisimmat arvot on arvioitava ja poikkeusten hakeminen muuttuu vaativammaksi; uusille tekniikoille tarjotaan myös joustoja 

Sitowisen asintuntija työmaalla.

Teollisuuspäästödirektiivin uudistus tiukentaa BAT-päästötasojen soveltamista ympäristöluvissa. Toiminnanharjoittajan on arvioitava mahdollisuutensa saavuttaa BAT-päästötasojen (BAT-AEL) vaihteluvälin alaraja sekä määritettävä tiukin päästötaso, joka laitoksella voidaan saavuttaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa käyttämällä. 

Arvio päästötasojen saavuttamisesta on esitettävä päästöraja-arvojen määräämistä koskevan hakemuksen liitteenä. Lupaviranomaisen on puolestaan määrättävä tiukimmat saavutettavissa olevat päästöraja-arvot siten, että BAT-päästötasojen koko vaihteluväli otetaan huomioon. Käytännössä pelkkä BAT-päästötason ylärajan alittaminen ei enää välttämättä riitä lupamääräysehdotuksissa esitetyn raja-arvon perusteluksi. Toiminnanharjoittajalta edellytetään aikaisempaa yksityiskohtaisempaa teknistä ja ympäristöllistä arviointia. 

BAT-päästötasoja lievempien raja-arvojen (ns. BAT-poikkeama) perusteluissa on jatkossa noudatettava direktiivin kustannuksia ja ympäristöhyötyjä koskevia periaatteita sekä komission yhdenmukaistettua arviointimenettelyä. Toiminnanharjoittajan on lisäksi arvioitava BAT-poikkeaman vaikutukset päästökomponentin pitoisuuksiin laitoksen vaikutusalueella. BAT-poikkeaman perusteet on arvioitava uudelleen vähintään neljän vuoden välein. BAT-poikkeamia koskeva harkinta muuttuu aikaisempaa määräperusteisemmaksi, läpinäkyvämmäksi ja dokumentointi vaativammaksi.  

Olemassa olevilla direktiivilaitoksilla uusia päästörajojen määräämistä koskevia säännöksiä sovelletaan yleensä toiminnan olennaisen muuttamisen, BAT-tarkistushakemuksen tai muun ympäristönsuojelulaissa tarkoitetun lupamuutoksen yhteydessä. Vaatimuksia on kuitenkin noudatettava viimeistään 1.9.2036, ja niitä koskeva hakemus on jätettävä viimeistään 1.3.2035.  

Teollisuuspäästödirektiivi IED 2.0 ei sisällä pelkästään tiukennuksia. Uusien tekniikoiden testaamiseen voidaan myöntää tilapäinen poikkeus enintään 30 kuukaudeksi. Lisäksi uuden tekniikan käyttöönottoon sitoutuvalle laitokselle voidaan tietyin edellytyksin myöntää pidempi aika uusien vaatimusten saavuttamiseen.  

Ympäristötehokkuudesta tulee osa lupaharkintaa 

Teollisuuspäästödirektiivi IED 2.0 laajentaa ympäristöluvan tarkastelua päästöistä resurssien käyttöön. Lupiin voidaan sisällyttää ympäristötehokkuutta koskevia vaihteluvälejä, raja-arvoja ja viitteellisiä arvoja. Ne voivat koskea esimerkiksi: 

  • veden ja energian kulutusta 

  • keskeisten raaka-aineiden käyttöä 

  • materiaalien ja veden uudelleenkäyttöä 

  • syntyvän jätteen määrää.  

Veden käyttöä koskevat BAT-ympäristötehokkuustasot voidaan määrätä luvassa sitoviksi raja-arvoiksi. Energian ja materiaalien kulutukselle, uudelleenkäytölle ja syntyvän jätteen määrälle asetetaan lähtökohtaisesti viitteellisiä arvoja. Ympäristötehokkuutta mittaavia parametreja on seurattava ja arvioitava osana laitoksen ympäristöjärjestelmää ja valvontaa. Toiminnanharjoittajan kannattaa siksi varmistaa, että laitoksen mittaus- ja tietojärjestelmät tuottavat luotettavaa, ajallisesti vertailukelpoista ja tuotantomääriin suhteutettavaa tietoa resurssien käytöstä. 

Kemikaalien hallinta tiukkenee 

Osaamiskuva_Sitowisen_toimistolla_suunnittelija_lres

Ympäristöjärjestelmään on laadittava luettelo laitoksella käytettävistä tai laitokselta ympäristöön pääsevistä vaarallisista kemikaaleista. Lisäksi toiminnanharjoittajan on arvioitava kemikaalien ympäristöriskit ja mahdollisuudet korvata ne vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla tai vähentää niiden käyttöä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä REACH-asetuksen 57 artiklan ominaisuudet täyttäviin erityistä huolta aiheuttaviin aineisiin (SVHC-aineet) sekä REACH-asetuksen liitteen XVII rajoitusten piirissä oleviin aineisiin.  

Käytännössä pelkkä käyttöturvallisuustiedotteiden hallinta ei välttämättä täytä uuden sääntelyn tavoitetta. Kemikaalitiedon tulisi yhdistää aineen käyttökohde ja määrä, vaaraominaisuudet, mahdolliset päästöreitit, nykyiset riskinhallintatoimet sekä tekniset mahdollisuudet aineen korvaamiseen. 

Siirtymäsuunnitelma ohjaa kohti vuotta 2050 

Energiaintensiivisten toimialojen on laadittava ympäristöjärjestelmään sisällytettävä siirtymäsuunnitelma viimeistään 30.6.2030. Siirtymäsuunnitelmassa on kuvattava, miten laitoksen toimintaa kehitetään vuosina 2030–2050 kestävän, kiertotalouteen perustuvan, ympäristötehokkaan ja ilmastoneutraalin toiminnan saavuttamiseksi. Suunnitelma on todennettava viimeistään 30.6.2031. Tämä koskee muun muassa energiantuotantoa, metallien tuotantoa ja jalostusta, mineraaliteollisuutta, kemianteollisuutta, jätehuoltoa sekä massa- ja paperiteollisuutta. 

Muiden direktiivilaitosten siirtymäsuunnitelma kytkeytyy toimialaa koskevien BAT-päätelmien perusteella tehtävään luvan tarkistamiseen. Saman toiminnanharjoittajan useille laitoksille voidaan laatia yhteinen suunnitelma, ja muuhun EU-sääntelyyn perustuvia suunnitelmia voidaan hyödyntää viittauksin.  

Teollisuuspäästödirektiivi IED 2.0 mainitsee syvän teollisen muutoksen. Tällä tarkoitetaan perustavanlaatuista teknistä uudistamista, jolla kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään erittäin merkittävästi ja samalla varmistetaan vähintään BAT-päätelmien mukainen ympäristönsuojelun taso. Kyse ei siis ole laitoksen tavanomaisesta modernisoinnista tai yksittäisen puhdistuslaitteen vaihtamisesta. Jos laitoksen siirtymäsuunnitelmaan sisältyy syvä teollinen muutos, BAT-vaatimusten täytäntöönpanon määräaikaa voidaan tietyin edellytyksin pidentää enintään kahdeksaan vuoteen BAT-päätelmien julkaisemisesta. Toiminnanharjoittajan on tällöin kuvattava muutos, sen aikataulu ja välitavoitteet sekä raportoitava muutoksen etenemisestä vuosittain.  

icon-sitowise-huutomerkki-white

Valmistautuminen kannattaa aloittaa jo nyt

Teollisuuspäästödirektiivi IED 2.0 laajentaa ympäristöluvituksen painopisteen päästöjen hallinnasta laitoksen kokonaisvaltaiseen ympäristötehokkuuteen ja pitkäjänteiseen teolliseen muutokseen. IED 2.0 haastaa teollisuuden tarkastelemaan ympäristövaikutuksia aikaisempaa kokonaisvaltaisemmin. Samalla uudistus tarjoaa mahdollisuuden yhdistää ympäristölupien hallinta, resurssitehokkuus, vähähiiliset investoinnit ja yrityksen pitkän aikavälin uudistuminen samaan suunnittelukokonaisuuteen. IED 2.0 siirtää teollisuuden ympäristöluvituksen painopistettä päästöjen hallinnasta kohti laitoksen kokonaisvaltaista ympäristötehokkuutta ja suunnitelmallista siirtymää kohti ilmastoneutraalia tuotantoa. 

Nykyisten toiminnanharjoittajien kannattaa valmistautua muutoksiin ennen seuraavaa ympäristölupahakemusta tai BAT-tarkistushakemusta. Käytännössä tämä tarkoittaa ainakin seuraavia toimia: 

  1. Tarkista laitoksen luokittelu. Arvioi, muuttuuko toiminta ympäristönsuojelulain uuden liitteen perusteella direktiivilaitokseksi. 

  2. Vertaa nykyistä ympäristöjärjestelmää lain vaatimuksiin. Tunnista erityisesti kemikaaleja, resurssitehokkuutta ja siirtymäsuunnitelmaa koskevat puutteet. 

  3. Kehitä ympäristötehokkuuden mittaamista. Varmista veden, energian, materiaalien, uudelleenkäytön ja jätemäärien luotettava seuranta. 

  4. Päivitä kemikaalien hallinta. Yhdistä kemikaaliluetteloon ympäristöriskit, päästöreitit ja haitallisten kemikaalien korvaamismahdollisuudet. 

  5. Arvioi BAT-päästötasojen alarajan saavutettavuus. Dokumentoi tekniset vaihtoehdot ja laitoksen ympäristövaikutukset kokonaisuutena. 

  6. Aloita siirtymäsuunnitelman valmistelu. Kytke suunnitelma laitoksen investointi-, ilmasto-, energia- ja kiertotaloustyöhön. 

  7. Varaudu tietojen julkistamiseen. Huomioi avoimuus jo raportointi- ja tiedonhallintaprosesseissa. 

  8. Tarkista siirtymäajat. Erityisesti uusiksi direktiivilaitoksiksi tulevilla toiminnoilla voi olla määräaikainen velvollisuus hakea uusia lupamääräyksiä. 

Sitowisen asiantuntijat auttavat toiminnanharjoittajia muun muassa direktiivilaitosmuutoksiin liittyvien ympäristöluvan muutoshakemusten ja niiden liitteiden laadinnassa. Meiltä saat myös toiminnan tekniseen suunnitteluun liittyvää palvelua, mikäli lainsäädännön edellyttämät muutokset vaativat muutoksia prosesseihin. Ole rohkeasti yhteydessä! 

Tarjoamme teollisuuteen laaja-alaista asiantuntemusta - vastuullisesti ja toimintalähtöisesti

Teollisuus

Kannattava ja vastuullinen teollisuus rakentuu koko tuotantoketjun huomioivalle suunnittelulle, jossa omaisuudenhallinta, toiminnot ja ajantasainen tilannekuva yhdistyvät – digitaalisilla ratkaisuilla on tässä keskeinen rooli.