Kaikki meistä viestivät, mutta milloin hankkeessa tarvitaan myös viestijää?
Vuorovaikutustaitojen sanotaan kuuluvan osaksi työelämän niin sanottuja tulevaisuuden taitoja (21st century skills). Keskustelua eli puhumista ja kuuntelemista tai tunneälyä ei tule koneet tai tekoäly korvaamaan. Vuorovaikutus voi olla kahdenvälistä ideoiden ja ajatusten vaihtoa tai kymmenien ihmisten yhteiskehittämistä. Puhuminen ja kuunteleminen ovat edelleen tärkeitä vuorovaikutuksen ja viestinnän muotoja, mutta tapahtuvat yhä enemmän verkkoympäristössä ja etäyhteyden avulla. Kaikki meistä viestivät, mutta milloin hankkeessa tarvitaan myös viestijää?
Rakennus- ja infrahankkeita on toteuttamassa usein moninainen joukko eri alojen asiantuntijoita. Lukuisat viestintäkanavat ja kompleksiset hankkeet vaativat yhteensovittamista. Hyvä hankeviestintä on suunniteltua, yleistajuista ja monikanavaista. Viestintäsuunnitelman ei tarvitse olla monisivuinen esitys erilaisista sisältötyypeistä kanavakohtaiseen julkaisuaikatauluun. Yksinkertaisimmillaan viestintäsuunnitelma kertoo sen, mitä hankkeesta halutaan kertoa, miten ja kenelle sekä kuka viestintää tekee, milloin ja millä resursseilla.
Suunnitelmallinen hankeviestintä edistää hankkeen tavoitteiden saavuttamista ja palvelee kaikkia hankkeen eri osapuolia. Helposti ymmärrettävä, informatiivinen ja jopa suorasukainenkin viestintä pitää hankkeen sävelet selvänä ja mutkat suorina. Suunniteltu ja hankkeen läpi jatkuva viestintä sataa omaan mutta myös tilaajan laariin. Win-win!
Hankkeen vuorovaikutus tulee suunnitella aina kohderyhmät muistaen. Pääsuunnittelijan kyselytunnin livestreemaus tai Facebook-ryhmä käyttäjien sisäiseen viestintään eivät luultavasti toimisi palvelutaloa suunniteltaessa. Kuuntele hankkeessa heitä, jotka tulevat käyttämään kohdetta.
Usein unohdetaan, että tilaaja, käyttäjä, suunnittelija, urakoitsija tai rakennuttaja ovat myös ihmisiä. On merkittävä ero kuullaanko vai kuunnellaanko tai osallistetaanko käyttäjiä suunnitteluun vai kutsutaanko heidät osallistumaan. Sanavalinnoilla on siis väliä. Ammattisanastoon tai hankejargoniin sortumisesta puhumattakaan.
Itsensä tärkeäksi tunteminen on yksi perustarpeistamme varsinkin, kun on kyse omasta kodista tai elinympäristöstä. Viestimällä avoimesti sekä sisäisesti hankeryhmälle että ulkoisesti käyttäjille ja sidosryhmille ihmiset kokevat tulleensa kuunnelluiksi ja siten myös positiivinen suhtautuminen hanketta kohtaan lisääntyy.