Kun rakennetaan, kaivetaan maata. Se on rakentamisen arkea, mutta samalla asia, jonka äärelle meidän pitäisi pysähtyä nykyistä useammin. Maaperä on arvokas luonnonvara, eikä sitä voi pitää ehtymättömänä varantona. Silti käyttökelpoisia maamassoja päätyy edelleen maankaatopaikoille samaan aikaan, kun vastaavaa materiaalia kaivetaan koskemattomasta maaperästä toisten työmaiden tarpeisiin. 

Näen tässä suuren ristiriidan. Toisen työmaan ylijäämä voisi olla toisen työmaan tarvitsema materiaali. Sora, hiekka, moreeni ja muut maalajit eivät ole jätettä, vaan arvokkaita ja uusiutumattomia luonnonvaroja. Nykyisessä toimintatavassa ylijäämä ja tarve eivät kuitenkaan riittävän usein kohtaa, koska rakennustyömaat eivät tiedä toistensa ylimääräisistä maamassoista tai maamassojen tarpeista. 

Meillä on vain tämä yksi maapallo ja sen maaperä. Emme voi kaivaa sitä loputtomasti.

Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomessa käytetään maa- ja kallioperän kiviaineksia vuosittain noin 120–140 miljoonaa tonnia. Tästä 60 prosenttia kaivetaan koskemattomasta maaperästä. Määrä on valtava. 

Työmailla syntyy tilanteita, joissa ylimääräiseksi jääville maamassoille ei löydy järkevää kohdetta. Samaan aikaan samaa materiaalia saatetaan tarvita toisella työmaalla, ja sitä varten kaivetaan uutta ainesta luonnosta. Sekä ylijäämämaita että luonnosta kaivettuja maamassoja kuljetetaan pitkiäkin matkoja. Se lisää päästöjä ja kustannuksia sekä kuluttaa luonnonvaroja tavalla, jota meidän ei pitäisi enää hyväksyä itsestäänselvyytenä.

Meillä on vain tämä yksi maapallo ja sen maaperä. Emme voi kaivaa sitä loputtomasti. Siksi maamassoja on pystyttävä hyödyntämään viisaammin. Kyse ei ole vain ympäristöteosta, vaan myös taloudellisesti järkevästä tavasta toimia. 

Maamassojen kiertotalous ei ole vain suomalainen kysymys. Meillä on käsissämme osaamista, joka voi auttaa ratkaisemaan rakentamisen resurssiviisautta paljon Suomen rajojen ulkopuolellakin. 

Olen työssäni Kestävä hankejohto -toimialan johtajana nähnyt alan kehityskaaren ja edistänyt maamassojen kiertotaloutta rakennusalalla. Sitowisessä tiimimme on kehittänyt massakoordinointiin digitaalisen työkalun, joka on tiettävästi ainoa laatuaan koko maailmassa. Kehitystä on tapahtunut, mutta maamassojen kiertotalouden vauhdittaminen vaatii edelleen vahvempaa yhteistyötä. 

Maamassojen kiertotalouden edistämiseksi tarvitaan yhteistyötä ja työkaluja. Kun tahtotila on oikea, yhdessä tekemällä voidaan viedä rakennushankkeiden kiertotalous uusille ulottuvuuksille. 

Taloudelliset vaikutukset voivat olla merkittäviä. Olen työskennellyt maamassojen parissa useissa suomalaisissa kunnissa ja rakennushankkeissa. Eräässä kaupungissa saavutamme vuosittain miljoonien eurojen säästöt erilaisilla toimenpiteillä sekä massakoordinaatiota tukevalla työkalulla. Tämä on kunnalle suoraa säästöä. 

Luonnonvarojen ja eurojen säästämisen lisäksi massakoordinaatiolla voidaan vähentää rakentamisen päästöjä, kun maamassojen kuljettaminen paikasta toiseen vähenee. Kun rekkaralli pienenee, otetaan samalla askelia kohti valtion ja kuntien ilmastotavoitteita. 

Maamassojen kiertotalous ei ole vain suomalainen kysymys. Rakennushankkeita ja työmaita on käynnissä jatkuvasti Pohjoismaissa ja maailmalla, ja maamassojen osalta tilanne on koko maapallolla sama. Taloudelliset ajurit ja ilmastotavoitteet lisäävät tarvetta kehittää alaa. 

Siksi uskon, että suomalaisella osaamisella on tässä suuri mahdollisuus. Työkalumme ja osaamisemme markkina on käytännössä maapallon laajuinen, ja kansainvälinen kiinnostus on herännyt. Meillä on käsissämme osaamista, joka voi auttaa ratkaisemaan rakentamisen resurssiviisautta paljon Suomen rajojen ulkopuolellakin.