Rakennettu ympäristö ja liikenne vastaavat yli puolesta ihmiskunnan hiilijalanjäljestä. Digitalisaatiossa ala on kuitenkin kehityksessä hännän huipulla. Yhtälö ei toimi.
Kaikki edellytykset rakennusalan digiloikan tekemiseen ovat olemassa: on dataa, IoT-sensoreita, tietojärjestelmiä ja huippuosaamista. Tiedetään myös, että esimerkiksi talotekniikan automaation tai kuljetusten digitaalisten optimointijärjestelmien avulla voidaan pienentää energiakustannuksia ja kasvihuonepäästöjä, ja sitä kautta hiilijalanjälkeä.
Nykytahdilla emme kuitenkaan yllä 1,5 asteen ilmastotavoitteeseen vuoteen 2035 mennessä. Meillä on kiire, ja nyt on aika katsoa kaikki kortit tavoitteisiin pääsemisen nopeuttamiseksi.
Kun koronapandemia alkoi, tapahtui ennennäkemättömän nopea muutos ihmisten käyttäytymisessä, liikkumisessa ja etätyössä. Mikä aiheuttaisi yhtä nopean muutoksen rakennusalalla, jotta digitalisaatio saataisiin palvelemaan aidosti ilmastotavoitteiden saavuttamista?
Yksittäistä nopeata lääkettä ei kuitenkaan taida olla, vaan enemmänkin kyseessä on "pienistä puroista suuret virrat" -matka, joka on rakennusalan osalta vasta alkumetreillään.
Yksittäistä nopeata lääkettä ei kuitenkaan taida olla, vaan enemmänkin kyseessä on "pienistä puroista suuret virrat" -matka, joka on rakennusalan osalta vasta alkumetreillään. Avoin keskustelu, epäkohtien nostaminen pöydälle ja yhteistyö yli siilojen ovat kaiken alku ja perusta, myös digitalisaatiossa.
Tieto virtaamaan
Toinen avain muutoksen kiihdyttämiseen liittyy toimintatapoihin ja ajatteluun. "On helppoa muuttaa säilykepurkki haarukaksi, mutta paljon vaikeampaa on muuttaa ihmisten ajattelutapoja", todetaan erään suomalaisen yrityksen mainoksessa. Tämä pätee myös digitalisaatioon. Entä jos -kysymykselle olisi alalla tilaa. Entä jos muotoilisimme organisaatiomme perusrakenteet uudelleen datan ja digitalisaation avulla?
Kolmantena nostan esiin koko rakennetun ympäristön alaa ja ekosysteemiä koskevan haasteen: data ei virtaa tehokkaasti. Datalla ei ole arvoa, jos sitä vain tuotetaan, mutta unohdetaan laittaa se liikkeelle. Tiedon virtaamista voisi edistää se, että rakennusalalla ja esimerkiksi kunnissa digitalisaatioon kohdennetut investoinnit nähtäisiin (liike)toiminnan ja vaikuttavuuden strategisena edistämisenä, ei tietohallinnon omistamina IT-projekteina.
Vain tällä tavalla digitalisaatiosta tulee kiinteä ja kiistämätön osa alan toimijoiden arkea ja ydintoimintaa, jolloin myös tiedon virtaamiseen, arkkitehtuureihin ja formaatteihin tulisi kiinnitettyä eri tavalla huomiota.
Pelisäännöt uusiksi
Rakennusalan data, kuten BIM-mallit ja suunnitelmat sisältävät usein liikesalaisuuksia ja kahdenvälisiä sopimusehtoja. Teknisesti data on vaivatonta saada liikkeelle, mutta erilaiset oikeudelliset rajoitteet tekevät tehokkaan tiedon vaihdannan jo huomattavasti hankalammaksi. Mistä löydettäisiin se alan mullistava tietojen avaamisen kulttuuri, jossa nähtäisiin omien tietojen suojaamista pidemmälle ja jossa yritysten kilpailuedellytykset kirjoitettaisiin uudelleen datan jakamistalouden toimiessa pelikenttänä?
Tarvitaan valtavasti yhteistä kehittämistä, mutta samalla myös ennakkoluulottomia vetureita, jotka näyttävät tietä uusille tavoille toimia ja kannustavat koko rakennetun ympäristön kenttää hyödyntämään ja jakamaan dataansa tehokkaammin – ilmastoviisaan arjen puolesta.
Kirjoitus on alun perin julkaistu TIEKE ry:n Tiedosta-lehdessä.
