Harjoittelu on vahvistanut tunnetta siitä, että infra-ala on minulle oikea suunta. Samalla se on auttanut hahmottamaan, millaiseksi asiantuntijaksi haluan kehittyä tulevaisuudessa.
Kun aloitin harjoittelijana Sitowisen ratasuunnittelussa turvallisuuden ja riskienhallinnan tehtävissä, mielessä pyöri monta kysymystä. Osaanko tarpeeksi? Onko projektityö minua varten? Entä millainen työyhteisö minua odottaa?
Jännitys oli suuri, mutta niin oli myös innostus. Halusin päästä oppimaan uutta ja näkemään, millaista työ infra-alan asiantuntijana käytännössä on.
Opiskelen Tampereen yliopistossa ympäristö- ja turvallisuustekniikkaa, ja kiinnostukseni rautatiealaan on kasvanut vähitellen käytännön kokemusten kautta. Kesätyöt radan kunnossapidon ja rakentamisen turvallisuuden parissa avasivat minulle aivan uuden maailman.
Erityisesti minua kiehtoi se, kuinka järjestelmällisesti turvallisuutta kehitetään ja miten erilaisilla toimintatavoilla pyritään ehkäisemään vaaratilanteita jo ennakolta. Huomasin myös, että turvallisuuden kehittämisessä riittää edelleen paljon ratkaistavaa. Juuri siksi ratasuunnittelu alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Suunnitteluvaiheessa voidaan vaikuttaa turvallisiin ja toimiviin ratkaisuihin jo ennen kuin mitään rakennetaan.
Sitowise oli minulle tuttu jo opintojen kautta. Olin seurannut yrityksen harjoittelupaikkoja useamman vuoden ajan, sillä tiesin haluavani mukaan rakentamaan tulevaisuuden infraa. Kun näin ilmoituksen turvallisuuden ja riskienhallinnan harjoittelupaikasta ratasuunnittelussa, päätin tarttua mahdollisuuteen.
Jo ensimmäisten päivien aikana huomasin, että olin tullut oikeaan paikkaan. Tiimissä minut otettiin lämpimästi vastaan, ja apua sai aina kysyä matalalla kynnyksellä.
Ehkä suurin yllätys oli kuitenkin se, kuinka nopeasti pääsin mukaan oikeisiin asiakasprojekteihin. Harjoittelijana minua ei laitettu sivusta seuraajaksi, vaan pääsin heti tekemään ja oppimaan käytännössä. Samalla huomasin myös, kuinka matala hierarkia Sitowisellä on. Asiantuntijoita on helppo lähestyä, ja omia ajatuksia uskaltaa tuoda esiin jo uran alkuvaiheessa.
Harjoittelun aikana olen työskennellyt tie- ja rautatiehankkeiden riskienhallinnan tehtävissä. Olen ollut mukana erilaisten Elinvoimakeskusten tiehankkeissa, Väyläviraston rautatiehankkeissa sekä kaupunkien ja hankeyhtiöiden selvitystöissä.
Työpäiväni ovat vaihtelevia. Yhtenä päivänä kirjoitan raportteja, toisena osallistun työpajoihin, haastattelen asiantuntijoita tai perehdyn uuden projektin taustamateriaaleihin. Juuri monipuolisuus tekee työstä kiinnostavaa.
Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani on ollut liikenneverkkoselvitys, jota olen saanut tehdä yhdessä kokeneemman asiantuntijan kanssa. Sen kautta olen päässyt näkemään läheltä, miten erilaisiin infrastruktuurin kehittämiseen liittyviin kysymyksiin etsitään ratkaisuja.
Puolen vuoden aikana olen oppinut valtavasti sekä turvallisuudesta että riskienhallinnasta. Samalla ymmärrykseni tie- ja rautatiehankkeiden suunnitteluprosesseista on kasvanut merkittävästi.
Teknisen osaamisen lisäksi olen kehittänyt projektityöskentelyn taitojani, oppinut aikatauluttamaan omaa työtäni sekä saanut varmuutta esiintymiseen ja työpajojen vetämiseen. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ollut huomata, kuinka paljon voi oppia kokeneiden asiantuntijoiden ympäröimänä.
Sitowisellä osaamista löytyy valtavasti, ja apua saa aina, kun sitä tarvitsee. Samalla vastuuta on tullut vähitellen lisää. Se on ollut paras mahdollinen tapa kasvaa asiantuntijana.
NextGen-ohjelman valmennukset ovat tarjonneet hyvän mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan omia vahvuuksia, ammatillista kehittymistä ja tulevaisuuden urasuuntaa. Lisäksi olen saanut tutustua muihin harjoittelijoihin eri puolilta Suomea ja rakentanut arvokkaita verkostoja tulevaisuutta varten.
Harjoittelu on vahvistanut tunnetta siitä, että infra-ala on minulle oikea suunta. Samalla se on auttanut hahmottamaan, millaiseksi asiantuntijaksi haluan kehittyä tulevaisuudessa.
Jos harkitset harjoittelupaikan hakemista, yksi neuvo nousee ylitse muiden: hae, vaikka et täyttäisi kaikkia ilmoituksessa mainittuja toiveita.
Harjoittelijan ei tarvitse olla valmis ammattilainen. Tärkeintä on kiinnostus oppia, rohkeus tarttua uusiin mahdollisuuksiin ja halu kehittyä. Minulle harjoittelu on näyttänyt, kuinka paljon vastuuta, oppia ja luottamusta voi saada jo uran alkuvaiheessa. Siksi kannatti hakea.
