Toimin pitkään alalla, joka lupasi mullistaa maailman. Notkahduksistaan huolimatta tietotekniset innovaatiot ja digitalisoituminen ovat tätä tehneetkin, eikä muutosnopeuden kasvulle näy päätepistettä. 

Kiinteistö- ja rakennusalan kellotaajuus oli tuolloin erilainen. Ei ole enää.

Tänään tämä ala on maailman muuttamisen keskiössä.

Rakennukset ja infrastruktuuri kuluttavat lähes puolet maailman raaka-ainevaroista ja noin 40 % energiasta. Väestön lisääntyessä numerot suurenevat ja kulutuksesta syntyvä päästötaakka kasvaa edelleen. Alalla on globaali, kipeä ja akuutti tarve ennätysmäisille ponnisteluille suunnan kääntämiseksi.

Suomessa on tänä syksynä testattu Ympäristöministeriön elokuussa julkistamaa rakennuksen koko elinkaaren päästöjen laskentamallia. Viimeistään vuonna 2025 annettaneen määräystasot, joita uusi rakennuskanta ei elinkaarensa aikana saa ylittää. Jos Suomi etenee Green Building Councilin viitoittamalla tiellä, hiilineutraaliustavoite asettuu vuoteen 2035.

Me Sitowisellä tavoittelemme kasvua alamme vastuullisimpana toimijana. Meillä työskentelee 1700 työn merkityksellisyydestä merkitystä ammentavaa asiantuntijaa.

Tämä ala kantaa jo vastuuta ympäristömme terveellisyydestä ja turvallisuudesta. Nyt otamme vahvaa roolia myös planeettamme elinkelpoisuuden varmistamisesta. 

Matkahan ei alkanut tänään. Lähes maalissa ja rakennuslupakäytännössä on uudisrakennusten käytönaikainen energiankulutus, jota on talotekniikkaa kehittämällä ja mm. rakennepaksuuksin säädeltykin pisimpään.

Seuraavan iso loikka otetaan, kun talot saadaan toimimaan kuten niiden pitää.

Loikalle antavat vauhtia kiinteistöiltä pian vaadittava älyratkaisuvalmiuden indikaattori ja tämän myötä yleistyvät älykkäät järjestelmät, IOT-anturointi ja digitaaliset kaksoset, joita kaikkia palveluista jo löytyy.    

Suunnitteluprosessit ovat kuitenkin hitaita muuttumaan. Jotta loikka tulee loppuun otettua, tarvitaan tahtoa nähdä muutokset ilmastonmuutostekona. Suunnitteluhan ei esimerkiksi voi kehittyä, jos sille ei palaudu talon käytönajan toiminnan dataa uusien simulaatioiden rakennuspuiksi.

Koko elinkaaren päästöjen tuominen määräyksiin nostaa energiatehokkuuden rinnalle uusia näkökulmia kuten perustamistavan ja eliniänodotteen, rakennusmateriaalit ja esimerkiksi mahdollisuuden uusiutuvan, paikallisen energian hyödyntämiseen.

Ne ketkä ensimmäisinä hahmottavat uudet ratkaisut, tulevat tuottamaan uudet määräykset täyttäviä rakennuksia halvimmin.

Arkkitehdin työllä on vaikutusta hiilijalanjälkeen, mutta monta oleellista päätöstä on tehty jo kaavoituksessa. Siksi muutosvoimaa pitää nyt siirtää sektorin hitaimpaan prosessiin eli kaavoitukseen.

Kaiken olennaisen talojen hahmosta erityisesti kaupungeissa määrittävät kaavat. Siinä missä tietyllä tontilla vähähiilisyyteen on helppo päästä, on se toisella tontilla hyvin kallista.

Hyvään kaavoitukseen tarvitaan mahdollisuuksien simulointia ja analyysejä, kaava-, ei rakennuslupavaiheessa. Parhaimmillaan prosessia kehittämällä voidaan olennaisesti nopeuttaa uuden sukupolven vähäpäästöisten talojen syntyä.

Itsestään välttämätönkään muutos ei tule. Ilmastokehityksen kääntämiseen tarvitaan vääntövoimaa ja meidän sitowiseläisten arvojen mukaisia asioita: rohkeutta, avoimuutta, yhteistyöhalua ja toinen toistemme kuuntelua. Tähän kaikki mukaan!