Noora Airaksinen väitteli kaksipyöräisten tapaturmissa sattuneiden vammojen vakavuudesta ja tilastoinnista

Kuntia liikenneturvallisuustyössä auttava apulaisosastopäällikkö, DI Noora Airaksinen on innostunut tutkimisesta tosissaan. Tuore väitöskirja on ehkä kuitenkin vain välietappi ja uusia tutkimusaiheita on jo valmiina odottamassa.

Noora Airaksinen pitää itseään tavispyöräilijänä.

Noora Airaksinen pitää itseään tavispyöräilijänä.

Noora Airaksisen väitöskirja Polkupyöräilijöiden, mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden tapaturmat: vammojen vakavuus ja tapaturmien tilastointi tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa marraskuun alussa. Vastaväittäjänä toimi dosentti Jari Parkkari UKK-instituutista ja väitöstilaisuuden valvojana professori Heikki Kröger Itä-Suomen yliopistosta.

Noora Airaksinen selvitti väitöstutkimuksessaan, että polkupyörä-, mopo- ja moottoripyörätapaturmia sattuu sairaalatietojen perusteella huomattavasti tilastoitua enemmän. Virallisen tieliikenneonnettomuustilaston ulkopuolelle jäivät useimmiten onnettomuudet, joissa pyöräilijä, mopoilija tai moottoripyöräilijä kaatui toiseen osapuoleen törmäämättä. Yksittäisonnettomuudet eivät päädy viralliseen tilastoon, koska poliisi kutsutaan harvoin paikalle. Puutteet tilastoinnissa vaikeuttavat puolestaan turvallisuustilanteen seurantaa ja jättävät piiloon tapaturmiin liittyviä tekijöitä.

Noora Airaksinen analysoi tutkimuksessaan Pohjois-Kymen sairaalan tapaturma-aineistosta polkupyörä-, mopo- ja moottoripyörätapaturmat sekä niissä loukkaantuneiden vammat, vammojen vakavuuden ja muut seuraukset kahden vuoden. Hän vertasi tietoja poliisin tietoihin perustuvaan tieliikenneonnettomuustilastoon.

Tavoitteena oli saada Suomen virallista tieliikenneonnettomuustilastoa yksityiskohtaisempaa tietoa tapaturmien määrästä ja vammoista sekä alkoholin osuudesta tapaturmissa. Kaikki liikennetapaturmat käsittävän aineiston avulla arvioin myös EU:n suositteleman ja Suomessa käytetyn ICD-AIS-map-määritysmenetelmän kykyä tunnistaa tieliikenteessä vakavasti loukkaantuneet.
Noora Airaksinen

Työ on ns. nippuväitöskirja eli se koostuu neljästä kansainvälisesti julkaistusta osatutkimuksesta ja näiden yhteenvedosta. Artikkelien avulla tulokset on saatu kansainväliseen tietoisuuteen, mutta osatutkimusten yhteenvedon, varsinaisen väitöskirjan Noora Airaksinen halusi tehdä suomeksi, jotta sitä luettaisiin ja tuloksia hyödynnettäisiin erityisesti Suomessa.

Jatkoa tutkimukseen

Väitöskirjan kirjoittaminen ei käy hetkessä eikä ole ihan helppoa puuhaa. Noora Airaksinen sanoo, että hänen kohdallaan jatko-opinnot ja väitöskirjatutkimus on ollut pitkä ja työläs prosessi, joka alkoi jo 10 vuotta sitten. – Työ vei onneksi mennessään ja viimeisen puolentoista vuoden aikana oli hyvä into päällä!

Noora Airaksinen sanoo ilahtuneensa lähiesimiestensä ja työnantajansa kannustavasta suhtautumisesta väitöskirjan tekemiseen. Se on helpottanut työtä ja ajankäytön hallintaa.

Noora Airaksisen mukaan tohtorintutkinto merkitsee vasta suoritettua tutkijan ajokorttia ja nälkää jatkotyölle hänellä riittää – ainakin harrastuksena. – Suunnitelmiakin on jo olemassa ja ideoita takaraivossa. Jopa olemassa olevassa aineistossakin on raivaamista!

Liikenneturvallisuutta päivätöissä

Sitowisen Liikenneselvitykset -osastolla Kuopiossa tulevaa filosofian tohtoria päästiin juhlimaan heti marraskuun alussa.

Jos jotakuta nyt hieman mietityttää, kuinka diplomi-insinööristä tulee filosofian tohtori, siihen on ymmärrettävä selitys. Noora Airaksisen väitöskirjan aihe ei ole puhdasta insinööritiedettä vaan lähellä traumatologiaa, lääketiedettä – ja siten monitieteellinen. Hän kiittääkin myös yliopistoa ja ohjaajaansa ennakkoluulottomasta suhtautumisesta.

Päivätyössään Noora Airaksinen toimii paitsi lähiesimiehenä myös työskentelee asiantuntijana lukuisissa, erityisesti liikenneturvallisuuteen liittyvissä projekteissa. Kuntia liikenneturvallisuustyössä tukiessaan hän esimerkiksi osallistuu noin 30 kunnan liikenneturvallisuuskokouksiin kaksi kertaa vuodessa. Se antaa varsin kattavan kuvan kuntien nykyisistä huolista liikenneturvallisuuden saralla.

Litu-toimija_lev1000.jpg

Mopot ovat erityisesti haja-asutusalueiden nuorille tärkeä henkireikä ja mahdollistavat itsenäisen liikkumisen myös taajamissa. Mopoilun ajoittain aiheuttamia häiriöitä pyritään kunnissa vähentämään ja nuorien liikenneturvallisuutta parantamaan aktiivisella liikenneturvallisuustyöllä. Kuva: Noora  Airaksinen.

–Kaikissa kunnissa puhututtavat mopojensa kanssa keulivat nuoret, juuri kortin saaneet hurjastelijat, autoilijoiden ylinopeudet yleisesti ja pyöräilykypärän käyttämättä jättäminen. Viisastenkiveä ei valitettavasti ole vielä löydetty. Asennekasvatus on pitkäjänteistä työtä ja sitä tarvitsevat kaiken ikäiset kuntalaiset.

Noora Airaksinen toivoo, että hänen väitöstutkimuksestaan olisi apua liikenneturvallisuustyön parempaan kohdistamiseen. – Pyöräilyn liikenneturvallisuus olisi erittäin tärkeä saada kuntoon nyt, kun sitä halutaan voimakkaasti edistää. Oleellista olisi saada tapaturmatilastointi kattavaksi, jotta edes tiedetään kuinka paljon ja millaisia tapaturmia sattuu. Tärkeää on myös parantaa pyöräilyolosuhteita ja lieventää tapaturmien seurauksia edistämällä kypärän käyttöä.

Kypärä suojaa hyvin pään vammoilta, jotka ovat pyöräilijöillä yleisiä ja joista voi tutkimusten mukaan aiheutua hyvin pitkäaikaisia ja hankalia seurauksia. ”Tavispyöräilijä” Airaksinen tuntisi työmatkallaan päänsä suorastaan paljaaksi ilman kypärää ja uskoo, että siihen tottuisivat nopeasti kaikki muutkin, kun vain aloittaisivat käyttämisen. – Jokaisen kannattaisi suojata arvokkain omaisuutensa eli aivonsa, hän kiteyttää.

Turo_Noora_lev500.jpg   Noora Airaksinen ja Turo nauttimassa
   syksystä. Ratsastaminen on Nooralle rakas
   harrastus ja kypärä pysyy päässä myös ratsun
   selässä.


  

 

 

 

 

 

 

 

teksti: Dakota Lavento