Konkreettista työtä suomalaisen luonnon hyväksi

Jättimäisissä infrahankkeissa ympäröivälle luonnolle voidaan tehdä jopa palveluksia. Sitowisen ympäristövaikutusselvityksiä tekevä biologi ja tunnettu perhostutkija Jaakko Kullberg tietää miten.

Perhoset ovat Sitowisessa ympäristövaikutusselvitysten parissa työskentelevälle FM Jaakko Kullbergille enemmän kuin harrastus. Hän voisi puhua niistä tyytyväisenä tuntikausia. Kannattaa kysellä, sillä hänen tietomääränsä on häkellyttävän laaja eikä hän ole sen jakamisessa mitenkään pihi.

Jaakko Kullberg on maamme johtavia perhosasiantuntijoita ja ollut Ympäristöministeriön ja Suomen Perhostutkijain Seuran Uhanalaisten perhosten suojelutoimikunnan jäsen jo vuodesta 1994. Moni saattaa tunteakin hänet YLE:n Luontoillan hyönteisasiantuntijana. Eivätkä hänen kiinnostuksenkohteensa rajoitu pelkästään hyönteisiin ja perhosiin. Linnut nisäkkäät ja kasvit, erityisesti niittykasvit kuuluvat myös monipuolisen biologin asiantuntemusalueisiin.

Hyviä aikoja harrastajille

Lämpenevä ilmasto lisää perhosten lajirunsautta Suomessa. Etelästä saapuville perhoslajeille olot ovat käyneet suotuisammiksi. Perhosten tutkijat ja ystävät, kuten Jaakko Kullberg elävätkin mielenkiintoisia aikoja.

- Vähäiselläkin lisälämmönmäärällä on suuri vaikutus. Hyönteisten munat ja toukat alkavat keväällä lämmön ansiosta kehittyä aikaisemmin, Jaakko Kullberg kertoo.

Jos tarkastellaan historiallista aikaa, Suomessa ei ole koskaan ollut yhtä korkeita perhosten lajimääriä. Paluumuuttajiakin joukossa on – siis sellaisia lajeja, jotka ovat jo ehtineet meiltä hävitä.

Toisaalta ilmaston lämpeneminen ei ole perhosten lajirunsauden kannalta pelkästään hyvä asia. Suo- ja havupuulajisto vetäytyy vähitellen pohjoiseen ja Jaakko Kullberg toteaa, että Lapin matalammilla tuntureilla kato jo näkyy.

Monipuolisia selvityksiä

Jaakko Kullberg on tehnyt 1990-luvulta lähtien erilaisia hyönteisiin liittyviä toimeksiantoja ja luontoselvityksiä ja yhtenä esimerkkinä Rudus Oy:n LuMo-projekti.

Sitowisessa Jaakko Kullberg on työskennellyt kahden vuoden ajan. Ensi makua talosta hän sai parin yhteistyöprojektin kautta. Yksi niistä oli Koverharin alueen paahdeympäristöjen kehittämissuunnitelma vuodelta 2017, jossa Jaakko Kullberg suunnitteli maisemointeja ja habitaattipankin uhanalaisille hyönteislajeille.

–Osa alueella sijaitsevista uhanalaisten lajien asuttamista tienvarsikeoista oli jäämässä satamarakentamisen alle. Kompensaatiosuunnitelman mukaisesti alueella olevia kuonakasoja pohjustetaan 2 km:n matkalla ja maisemoidaan pintamailla ja soralla. Satamarakentamisen alle jäävät pintamaat siirretään aikanaan kasveineen ja hyönteisineen valmiille kukkuloille, jolloin uhanalaisten lajien pinta-alat saadaan moninkertaistettua.

–Lajien ja biotooppien pelastaminen voi joskus vaatia aivan konkreettista työtä, kuten kuonakasojen hyödyntämistä!

Työtä riittää

Sitowisessa Jaakko Kullbergin erityisosaamiselle ja taidoille on todella ollut runsaasti käyttöä.

Rakentamisen suunnittelussa ja maisemasuunnittelussa otetaan nykyisin huomioon esimerkiksi vieraslajien uhka, hiilineutraalius, kierrätystuotteiden käyttö, luonnonmukaisuus ja esimerkiksi uhanalaisille lajeille sopivat ratkaisut. Joskus on luotava korvaavia elinympäristöjä, kuten Koverharissa.

Ympäristöselvitysten ohella hän on ollut tekemässä mm. satamien, rata- ja tienvarsien sekä Raide-Jokerin maisemasuunnittelua. Hänen erityisosaamisensa painottuu nimenomaan keto- ja niittykasvillisuuden sekä uhanalaisia lajien huomioon ottamiseen.

Mies on viihtynyt Sitowisessa erinomaisesti. Hän tuntee tekevänsä tärkeää työtä ja pystyvänsä myös todella vaikuttamaan, tekemään oman osansa suomalaisen luonnon, hyönteisten, koppakuoriaisten sekä perhosten hyväksi.

–Sitowisessa on iso suunnittelukoneisto. Olen huomannut, että kun pääsen ajoissa mukaan suunnitteluprojektiin, saan myös paljon aikaan. On mahtavaa saada toimia suunnittelun keskiössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

–Ympäristörakentamisessa on perinteisiä toimintatapoja, jotka eivät kuitenkaan ole välttämättä kustannustehokkaita, järkeviä tai ympäristöystävällisiä. Niitä on mahdollista järkevällä argumentaatiolla muuttaa, sillä eihän kukaan tahallaan halua tehdä luonnon ja ympäristön kannalta huonoja valintoja.

Mettä perhosille ja mehiläisille

Jos perhostutkija voisi vaikuttaa, hän haluaisi luoda perhosille mahdollisimman ihanteelliset elinolot. Omalle pihamaalleen hän ei ainakaan levittäisi kukkamultaa. –

Panostaisin moreenimaan hyödyntämiseen ja tekisin ketoja. Siellä kasvaisi kotimaisia ketokukkia, jotka eivät muuten edes kasva kovin paljon nurmea korkeammiksi.

Julkisilta alueilta hän lopettaisi kukkaisten tienvarsien niittäminen.

– Toivoisin, että ainakin uudisrakentamisessa pystyisimme paremmin ohjaamaan väylähankkeita ja ottamaan tienvarret käyttöön. Se säästäisi myös huomattavia summia rahaa ja luontoa. Mullan levittäminen on kallista ja penkereiden niittäminen kuluttaa dieseliä. Jos tienvarret jätettäisiin pintamaalle tai maisemoitaisiin harjumaisella soralla, syntyisi luontaista matalaa kasvillisuutta, jota ei tarvitsisi leikata ja vieraslajit jäisivät multakasoihin.

Sekä perhoset että mehiläiset rakastavat loppukesästä teiden varsilla pitkään kasvavia kaunokkeja, ruusuruohoa ja purtojuurta, jotka muuten kukkivat Etelä-Suomessa vaikka marraskuulle saakka. Luonnossamme on vähän hyviä loppukesän mesikasveja.

Perhosharrastaja jo pienestä pitäen

Jaakko Kullberg oppi perhos- ja hyönteisharrastuksen isältään. Pikkupoikana pääsi isän kanssa vanhempien hyönteisharrastajien mukaan Suomen Hyönteistieteellisen Seuran retkille ympäri Suomea ja nuorempana myös kovakuoriaiset olivat keskiössä perhosten ohella.

Lukion jälkeen Jaakko sai kesätöitä Helsingin yliopistolta Eläinmuseolta ja ne jatkuivat opiskeluaikoina puolipäiväisenä.

Suosikkiperhosta perhostutkijalla ei ole. – Suhtaudun niihin solidaarisen tasapuolisesti. Eniten sykähdyttää, kun ulkomailla retkeillessään näkee tietynlaisen biotoopin kasveineen, odottaa löytävänsä jotakin lajia ja sitten näin todella käykin…

Teksti: Dakota Lavento