E18 OSA 3: Työntäytteisiä vuosia silta-, tunneli- ja geosuunnittelijoille

E18 suunnittelussa on vuosikymmenen kuluessa ollut mukana käytännössä koko Sitowisen infrasuunnittelun väki tavalla tai toisella.

Kuva: Liikennevirasto / Ahvenkosken sillan havainnekuva

E18-tien viimeisenkin pätkän avautuminen liikenteelle keväällä 2018 oli historiallinen tapaus. Suomen pisin moottoritie oli 62 vuoden rakentamisen jälkeen lopultakin valmis.

Kaikki käynnistyi Tiehallinnon järjestämästä ideakilpailusta Lohja-Muurla -osuudelle. Sen voittivat Sitowise ja LT -Konsultti Oy kilpailutyöllään ”Kaikki saa”. Osuus tunnetaan tunneleistaan.

Monenmoisia siltoja riittää

Jos osastopäällikkö Pekka Mantereelta kysytään, huomiota E18:n kohdalla kannattaisi kiinnittää kuitenkin nimenomaan siltoihin. Niitä on niin moottoritien länsi- kuin itäpuolellakin yhteensä kolmisensataa. Esimerkiksi Muurla-Lohja-välillä siltoja on 75, Koskenkylä-Kotka-välillä sekä Loviisa-Kotka-välillä 68.

Useimpiin moottoritien silloista ei kulkija  tietenkään tule edes kiinnittäneeksi huomiota. Kyseessä kun ovat perinteiset betoniset sillat, arkiset sankarit, joita ilman tietä ei kuitenkaan olisi voitu toteuttaa.

Nämä betonisillat on myös suunniteltu kestämään sata vuotta eikä niistä ole myöskään lujuustesteissä ongelmia löytynyt.

Toki E18 siltarepertuaariin kuuluu huomiota herättäviäkin yksilöitä. Turkuun päin ajeltaessa korkealle laaksojen päälle kohoavat terässillat tarjoavat oivallisen mahdollisuuden maisemien ihailuun.

Koko reitin kiistämätön kaunotar on tietenkin itäpuolen Ahvenkosken langerpalkkisilta, jonka kansirakenne on ripustettu riippuköysin yhdestä teräsrakenteisesta kaaresta ja sillan kansi toimii kaaren vaakakuormat siirtävänä rakenteena.

Yksikaarinen langerpalkkisilta osoittautui paitsi näyttävimmäksi, myös rakenteellisesti ja kustannuksiltaan parhaaksi ratkaisuksi. Se oli kuitenkin haastava saada teknisesti toimimaan yhdellä kaarella kansirakenteen leveyden vuoksi. Ihan vastaavanlaisia kohteita ei malliksi juurikaan löytynyt,
Pekka Mantere kertoo.

Ahvenkosken langerpalkkisilta ei ehkä maailmanmittaluokassa ole hämmästyttävä, sillä muualta löytyy kyllä sekä pitempiä että korkeammalla sijaitsevia siltoja, mutta ylväs ja hienostuneen kaunis se silti on. Oikea valioyksilö.

Turistit ja lapset ovat ihastelleet reitin puilla koristeltuja siltoja ja ihastuneet kuulleensa niiden olevan eläimiä varten rakennettuja ylikulkureittejä. Kaksoisholvivihersillat ovat 35 metriä leveitä.

Sitowisen siltaosaston työtehtäviin E18 osalta ovat kuuluneet myös mitä suurimmassa määrin näkyvät meluseinät ja toisaalta piiloon jäävät pengerlaatat.

Nykyisin moottoriteitä rakennettaessa meluhaitat otetaan hyvin vakavasti.  Esimerkiksi Muurla-Lohja -välillä meluesteitä on yli 28 km. Meluseinämät eivät myöskään ole tylsästi saman näköisiä. Reitin varrelta löytyy läpinäkyviä ja umpinaisia; puisia, lasisia ja jopa aikanaan kovasti keskustelua herättäneitä kivikoriratkaisuja.

– Kivikoreissa on järkevästi hyödynnetty paikan päällä olevaa ylimääräistä kiveä. Itäpuolella kolme metriä korkeat läpinäkyvät seinät taas mahdollistavat näkymät Ahvenkosken kauniiseen luontoon, Pekka Mantere selittää.

Tunneleita erityisesti länsipuolella

E18:n tunnelit sijoittuvat suurimmaksi osaksi moottoritien länsipuolelle. Lohja-Muurla -osuudella on peräti viisi tunnelia yhdeksän kilometrin matkalla. Yksi tunneleista on 2 230 metriä pitkä Karnaisten tunneli. Muiden tunneleiden pituus vaihtelee puolen kilometrin molemmin puolin.

Itäpuolellakin on muutama merkittävä tunneli. Aurinko tuottaa muuten osan Sitowise suunnitteleman Koskenkylä-Kotka -välin Markkinamäen tunnelin valaistuksesta.

Paavo Mero haluaa nostaa esiin myös Haminan kohdalle sijoittuvan Husulan tunnelin. Husulan teräsbetoninen kaksoistunneli on 508 metriä pitkä ja se on pisin Suomessa toteutettu teräsbetoninen tunneli. Avoleikkausta ei voinut toteuttaa, sillä tien toisella puolella sijaitsee Haminan ja toisella Vehkalahden hautausmaa.

Monet E18:n geosuunnittelun haasteista liittyvät rannikkomaaston pehmeikköihin ja jyrkkiin kalliomaastoihin.

Johtavan konsultti Esa Patjaksen mieleen on moottoritien länsipuolelta jäänyt erityisesti Lohjanharjun itäpuolen suoalueiden ylitys, jossa turvesuolla toteutettiin kaivamalla syviä massanvaihtoja. Lohjanharjun sora-alueella toteutetuissa maaleikkauksissa käytettiin eristysratkaisuja, joilla estettiin pohjaveden purkautuminen harjun ulkopuolelle.

Muurla-Lohja -välillä Sitowise vastasi osuuden keskimmäisestä osuudesta Sammatista Suomusjärvelle. Osuudelta löytyy kalliota ja jokilaaksojen pehmeikköjä. Eräs vaativimpia kohteita oli Raatinjoen turve-savipehmeikön ylittävä massiivinen paalulaatta ja silta ratkaisu.

Koskenkylä-Kotka välillä geoteknisesti haastavimpia siltakohteita oli Kymijoen suualueen ylittävä Ahvenkosken siltapari. Siltakylän peltoaukeaa puolestaan halkoo joki, jota ympäröivät syvät pehmeiköt. – Pohjavahvistusta säädettiin kustannusten osalta tarkkaan. Kuhunkin kohtaan etsimme parhaan ja edullisimman vaihtoehdon. Se onkin pisin yhtenäinen vahvistettu kohde koko moottoritien varrella, Esa Patjas kertoo.

E18:n itäisen osuuden Hamina-Vaalimaan rakennusvaiheessa otettiin myös ensimmäisen kerran ohjatusti huomioon sulfaattimaiden käsittely. –Se vaati paljon panostusta sekä suunnittelulta että tietenkin itse kaivumaiden käsittelyltä, Esa Patjas kertoo.  – Kaivumaat läjitetetään erilliselle läjitysalueelle ja peitetään huolella. Suotovedet eivät saa valua ympäristöön hallitsemattomasti, vaan ne suodatetaan kalkkipadon lävitse.

teksti Dakota Lavento

Lue lisää E18 suunnittelusta juttusarjan viimeisestä osasta, jossa kerrotaan väylän merkityksestä Suomelle, Euroopalle – ja Sitowiselle.