Sitowisen projektipäällikkö Kaisuliina Vihanti avaa kirjoituksessaan Sitowisen liikenneosaston vastuullisuustyökalun päivittämistä ja pohtii keinoja liikenteen vastuullisuuden edistämiseen.
Päivitimme Sitowisen liikenteen osastolla alkuvuodesta liikenteen vastuullisuustavoitteet, jotka ovat osa vuonna 2021 Sitowisessä käyttöön otettua vastuullisuustyökalua. Päivityksen tavoitteena oli nostaa vastuullisuuden rimaa entisestään ja tunnistaa uusia näkökulmia liikenteen projektien vastuullisuusteen. Työkalu on käytössä lähes kaikissa asiakasprojekteissamme, ja vuonna 2023 sitä käytettiin 89 %:ssa kaikissa Suomessa aloitetuissa projekteissa.
Päivityksen yhteydessä tunnistimme YK:n kestävän kehityksen tavoitteista keskisimmät vastuullisuuden teemat ja kestävän kehityksen tavoitteet, joihin meillä on työssämme mahdollisuus ja siten vastuu pyrkiä vaikuttamaan. Haluamme, että laatimamme suunnitelma tai selvitys on:
Kestävien kulkumuotojen edistäminen ja liikenteen päästöjen vähentäminen on ollut jo pitkään asiakastöidemme lähtökohtana. Useat töistämme ovat myös yksinomaan keskittyneet näiden tavoitteiden edistämiseen. Voisikin sanoa, että liikenteen projektien parissa työskentely Suomessa onkin ollut pitkään jo monella tapaa kestävän kehityksen tavoitteiden mukaista. Mutta arvatenkin työ jatkuu.
Liikenteen päästöjen vähentäminen on noussut Suomessa entistäkin tärkeämpään rooliin, kun muiden sektoreiden päästöjä on saatu vähennettyä ja liikenteen päästöjen suhteellinen osuus kaikista päästöistä on siten kasvanut. Työtä liikenteen päästöjen vähentämiseksi on tehty Suomessa jo vuosia, mutta miksi päästöjä ei sitten ole saatu laskettua samalla tavalla kuin muiden sektoreiden päästöjä? Ja miksi joukkoliikenteellä, kävellen ja pyörällä tehtyjen matkojen osuus ei ole kasvanut? Valtakunnallisesti määrä on pysynyt lähes muuttumattomana viimeiset vuodet.
Yhtenä erityisesti liikenteen päästöjen vähentämiseen liittyvänä haasteena varmasti on, että päästöjen vähentäminen ei onnistu yksittäisillä vaikuttavilla toimenpiteillä, vaan työhön vaaditaan paljon erilaisia toimia ja toimijoita, joista suurin osa on pieniä. Kaikki kivet ja kannot on niin sanotusti käännettävä.
Henkilöautoliikenteen osuuden vähentäminen sekä joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn suosiminen, vaikuttavat suoraan ihmisten jokapäiväiseen arkeen. Arjen rutiinit ovat muodostuneet vuosien saatossa tietynlaisiksi ja niiden muuttamiseen tarvitaan motivaation lisäksi osaamista ja lopulta mahdollisuus muutoksen toteuttamiseen käytännössä. Motivaatioon ja osaamiseen on helpompi tarjota työkaluja, mutta miten luomme aidosti mahdollisuudet muutokseen?
Lisäksi liikenteen päästöjen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden vaikutukset ovat erilaisia eri väestöryhmille, joka voi aiheuttaa vastakkainasettelua ja vaikeuttaa päätöksentekoa. Pohjimmiltaan kyse on varmasti usein huolesta, miten muutokset tulevat vaikuttamaan omaan tai perheenjäsenten arkeen. Tuleeko muutos rajoittamaan mahdollisuuksia liikkua, käydä töissä, nähdä ystäviä, käydä asioilla tai harrastaa, omistaa autoa tai asua nykyisessä asuinpaikassa? Miten paljon liikkumisen tulevaisuudessa maksaa ja kuluuko siihen enemmän aikaa kuin nyt?
Liikenteen päästöjen vähentämisessä on pitkälti kyse ihmisten arjesta ja tarvittavat päätökset päästöjen vähentämiseksi ovat siksikin usein vaikeita.
Liikenteelle asetettuihin päästövähennystavoitteisiin vastaaminen on välttämätöntä, mutta samaan aikaan tärkeään rooliin nousee toteutettavien toimenpiteiden sosiaalinen vastuullisuus ja oikeudenmukaisuus. Miten välttämättömät muutokset liikenteessä vaikuttavat eri väestöryhmiin ja miten muutos toteutetaan erilaiset liikkujat huomioon ottaen? Eri väestöryhmien liikkumiseen liittyvät kysymykset ovat erityisen ajankohtaisia myös kaupungistumisen ja väestön ikääntymisen megatrendien takia.
Sosiaaliseen vastuullisuuteen kuuluu muun muassa ihmisten mahdollisuus tulla kuulluksi, ymmärrys erilaisten liikkujien tarpeista sekä tiedostamattomien ennakkoluulojen tunnistaminen suunnittelun yhteydessä.
Gender Smart Mobility -kirjassa Hilda Rømer Christensen, Michala Hvidt Breengaard ja Lena Levin (2023), avaavat eri väestöryhmät huomioon ottavaa viisaan liikkumisen edistämistä erityisesti pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta näkökulmasta. Tarkastelu ei rajoitu kirjan otsikon mukaan vain sukupuoleen, vaan kattaa laajasti yhteiskunnan monimuotoisuuden. Kirja pohjautuu kattavaan tutkimustyöhön ja tarjoaa lisäksi silmiä avaavia käytännön esimerkkejä sosiaalisesti vastuullisen liikennejärjestelemän luomisesta.
Kirjan yksi pääviesti on, että suunnittelijoilla ja päätöksentekijöillä on oltava riittävästi tietoa erilaisten ihmisten liikkumisesta ja elämänolosuhteista, jotta kulkutapoihin voidaan todella vaikuttaa.
Suomessa hyvän lähtökohdan luo kuuden vuoden välein toteutettava henkilöliikennetutkimus, joka tarjoaa tietoa suomalaisten liikkumisesta ikäryhmittäin ja sukupuolittain sekä mahdollisen liikkumisesteen vaikutuksesta liikkumiseen. Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan sekä ennen kaikkea tiedon aktiivista hyödyntämistä suunnittelussa ja päätöksenteossa.